LappeenrantaHannu Kangas ja Arto Rinta-aho tulevat hanhenmarssia hissistä hotellin aulaan. Sohvalle istahtaa valmentajakaksikko, jonka aivoituksista riippuu, monenko mitalin kanssa Suomen kisajoukkue lentää aikanaan Osakasta kotiin.
"Jaa. Täällä taidetaan puhua huippu-urheilusta", ulos viuhtova valmentajakollega päättelee.
Aivan oikein. Keihäsmies Tero Pitkämäen ja moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalaisen valmentajat puhuvat juuri siitä.
Eletään Kalevan kisa -viikonlopun lauantaita. Karjalainen on edellisenä päivänä tuskaillut aina vain kadoksissa olevan tekniikkansa kanssa, mutta valmentaja Rinta-aho istuu sohvalla tyynenä ja rauhallisena - ikään kuin homma olisi hallinnassa.
Tilanne on valmentajalle tuttu. Hän tietää, miten ongelmat selätetään. Pahin vikatikki olisi alkaa hötkyillä.
"Tärkeintä on päästä tekemään ne harjoitukset, jotka on suunniteltu", Rinta-aho sanoo.
Kollega Kangas nyökkäilee vieressä. Jotakin hänkin tietää vaikeista ajoista, vaikka juuri nyt Pitkämäen kroppa on kunnossa, ja keihäs lentää.
"Noissa tilanteissa pitää käydään urheilijan kanssa asiat heti läpi. Etsitään ongelmien syyt ja mietitään, millä mennään eteenpäin", hän komppaa.
Kuin omia poikia
"Toimivassa valmennussuhteessa kysymys on luottamuksesta. Sekä urheilijan että valmentajan pitää luottaa siihen, mitä tehdään", Kangas sanoo.
Luottamusta on piisannut. Rinta-ahon ja Karjalaisen yhteistä taivalta on takana 15 vuotta. Kankaan ja Pitkämäen yhteistyö on kestänyt jo 11 vuotta. Siinä ajassa lahjakkaista nassikoista on kasvanut huippu-urheilijoita - EM-hopeamitalisteja ja omien alojensa ammattilaisia.
"Ovat kuin omia poikia", valmentajat myhäilevät.
Rinta-aho hoksaa, että hän on viettänyt valmennettavansa kanssa enemmän aikaa kuin omien lastensa kanssa.
"Järjestys on se, että ensin tulee moukari ja sitten vasta perhe", hän sanoo.
"Ja meillä elämä pyörii keihäänheiton ympärillä", Kangas lisää.
Sekä Kangas että Rinta-aho ovat tällä hetkellä ammattivalmentajia. Palkan molemmille maksaa Suomen urheiluliitto. Valmentaminen on kuitenkin paljon enemmän kuin palkkatyö. Se on haaste ja intohimo, ja mukana on myös velvollisuudentuntoa. Kelkasta ei enää hypätä, kun näin pitkälle on tultu.
"Yritin minä joskus vetäytyä näistä hommista. Sitten tuli Olli-Pekka... Niin lahjakasta urheilijaa ei satu kohdalle kuin kerran elämässä", Rinta-aho naurahtaa, ja taas Kangas nyökkäilee.
"Huomasin heti, millainen superlahjakkuus Tero on."
Paketti kasassa
Sekä Kangas että Rinta-aho ovat onnekkaita valmentajia. He ovat saaneet käsiinsä paitsi lahjakkaita tyyppejä myös valmentajan kannalta suorastaan ihanneurheilijoita. Ryppyjä rakkauteen ei ole tullut edes vastoinkäymisten aikana.
"Ei yhtään poikkipuolista sanaa. Tero on optimaalinen valmennettava. Parasta on hänen sisäinen palonsa, joka näkyy kaikissa asioissa - hän on täysillä mukana jokaisessa harjoituksessa ja jokaisessa liikkeessä", Kangas hehkuttaa.
"Eikä anna varmasti periksi missään tilanteessa."
Nyt on Rinta-ahon nyökyttelyvuoro.
"Samat sanat. Olli-Pekka tekee tosi kiltisti sen, mikä on suunniteltu tehtäväksi."
Kangas ja Rinta-aho katsovat toisiaan. Miehiä pakkaa hymyilyttämään, kun he hoksaavat, kuinka samanlaisia nuoria miehiä oikein valmentavat.
"Opiskeluasiat ovat hoidossa, on tyttöystävät ja vaimot... Sellainen huippu-urheilijan tarvitsema kokonaiselämä on hallinnassa", Kangas sanoo.
"Siis paketti on kasassa", Rinta-aho tiivistää.
Tuhkimotarina
Jos urheilijat ovat kuin samasta puusta veistettyjä, niin valmentajien välillä sentään on eroja.
Rinta-aho on pitkän linjan valmentaja. Moukarihäkin vieressä on vierähtänyt jo kolmekymmentä vuotta. Kankaan valmentajauralla on mittaa saman verran kuin Pitkämäen keihäänheittouralla. Maailman ykkösheittäjä on Kankaan ensimmäinen valmennettava.
Entisestä 70 metrin keihäänheittäjästä tuli valmentaja vähän kuin vahingossa. Kankaan vanha opiskelukaveri etsi 11-vuotiaalle pikkuveljelleen valmentajaa, ja soitti omaa heittouraansa lopettelevalle Kankaalle.
"Ei ollut pokkaa kieltäytyä", Kangas nauraa.
Lahjakas urheilija ja kokematon valmentaja ei välttämättä ole paras mahdollinen parivaljakko. Kangas myöntää, että hänellä oli ajanjaksoja, jolloin piti istua tiukasti peilin edessä.
"Mietin, onko minusta tähän. Samalla pelkäsin, että Tero otetaan minulta pois - jonkun kokeneemman valmentajan hoiviin."
Kangas päätti ottaa haasteen vastaan. Enää hänen ei tarvitse istua piianpeilin edessä. Hän on kyntensä näyttänyt.
"Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut ihan käsittämättömiä asioita. Olen päässyt elämään sellaisia hetkiä, joita ei todeksi uskoisi."
"Ihan uskomaton tuhkimotarina", Kangas huokaa.