Mikäli EU todella pitää kiinni arvoistaan ja jäsenyyskriteereistään eikä sulje silmiään, Turkilla tulee olemaan melkoinen urakka ehtojen täyttämisessä. Maata pidetään siltana länsimaiden ja orientin välillä, mutta rakennustyöt ovat kesken.
Kesällä suuren kohun synnytti Turkin rikoslakiehdotus, jossa suunniteltiin aviorikoksen kriminalisoimista. Se oli myrsky vesilasissa. Paljon hankalampi pulma on Turkin perustuslaki, eivätkä sen eurooppalaisten arvojen vastaiset pykälät ole muutettavissa.
Toisessa artiklassa kerrotaan Turkin olevan atatürkilaiseen nationalismiin pohjaava maa. Tämä oli tunnetusti varsin fasistista ja suorastaan vähemmistöjä murhaavaa.
Kolmannen artiklan mukaan Turkin alue ja kansa ovat jakamaton kokonaisuus ja maan kieli on turkki. Tämä artikla estää vähemmistöjen oikeudet. Neljäs artikla ilmoittaa, että kolme ensimmäistä artiklaa ovat maan perusta eikä niitä siten voi muuttaa eikä edes ehdottaa muutosta.
Jo nämä "peruskivet" rajoittavat myös lehdistön vapautta. Kurdiongelmasta puhuvat artikkelit on helppo tulkita separatismiksi, loukkaukseksi maan kansallista yhtenäisyyttä vastaan. Sen lisäksi pykälät 26-28 antavat valtiovallalle laajat oikeudet lakkauttaa lehdistönvapaus maan yhtenäisyyden ollessa vaarassa.
Lakien toimeenpano
ollut hidasta
Oma ongelmansa on uusien lakien toimeenpano. Pääministeri Recep Tayyip Erdogan tunnustaa sen olevan hitaampaa kuin säätämisen.
Laki naisen oppivelvollisuudesta säädettiin vuonna 1935. Hacettepe instituutin mukaan 22 prosenttia naisista ei ole käynyt koulua. Unicefin mukaan 600 000 kouluikäistä tyttöä ei tällä hetkellä käy koulua.
Ero näennäisen ja todellisuuden välillä on ammottava. Perustuslaki sallii valtiollisessa koulussa vain turkinkielen ja sellaista on jokaisen käytävä. Kurdikielisiä yksityiskouluja on perustettu tähän mennessä vain kaksi.
Kurdien määräksi Turkissa arvioidaan 14-20 miljoonaa. Kurdi ei ole oppiaine valtiollisissa kouluissa. Monet maaseudun kurdit eivät osaa turkkia, mikä vaikeuttaa asioitten hoitamista virastoissa.
Kenraaleilla yhä
viimeinen sana
Yhtä hankala kysymys kuin vähemmistöjen oikeudet on puolustusneuvosto. Turkin ylimmän johdon yläpuolella on eri aselajien komentajista koostuva puolustusneuvosto. Sen valtuuksia on EU:ta silmällä pitäen muodollisesti kutistettu, mutta todellisuus on toinen.
"Jos Turkki pääsee EU:hun, siitä tulee unionin ensimmäinen perinteisen klaaniyhteiskunnan omaava jäsen", sanoo turkkilainen journalisti Burak Bekdil. Hän pilkkaa Brysselin asiantuntijoita, jotka ihailevat Turkin länsimaisuutta Istanbulin luksushotelleissa.
Turkilla on Bekdilin mukaan monet kasvot. Jos "täysin eurooppalainen" maa otetaan EU:hun, sen mukana tulee myös muita maita, joiden luokitus ulottuu "vähemmän eurooppalaisesta itämaiseen heimoyhteiskuntaan".
Hänen mukaansa "Turkki on kuin valintamyymälän erikoistarjous. Osta yksi tuote, saat viisi muuta ilmaiseksi kylkiäisenä".
Bekdil tarkoittaa lähinnä mahtavia klaaninjohtajia, jotka hallitsevat Itä-Turkissa. Hänen mukaansa tilanne on sama kurdien ja turkkilaisten keskuudessa. Valtiovalta on voimaton klaaneja vastaan, joilla on omat yksityisarmeijansa turvaamassa kukoistavaa huumekauppaa.
Itäosissa yhä
moniavioisuutta
Mutta kaikki klaanit eivät suinkaan harrasta rikollista toimintaa. Päällikön valta on kuitenkin suurempi kuin valtion. Lakeja ei noudateta, oli sitten kysymys huumekaupasta tai tyttöjen oppivelvollisuudesta ja moniavioisuudesta.
Virallisesti Turkissa on yksiavioisuus mutta käytännössä maan itäosissa vallitsee moniavioisuus. Valtio ei tunnusta miesten kakkosvaimoja. Koska avioliitto ei ole virallinen, lapsilla on suuria vaikeuksia viranomaisten kanssa esimerkiksi paperien saamisessa.
Turkish Daily News otti kehitysalueen esimerkkiprovinssiksi Siirtin. Siellä 54 prosenttia tytöistä ei käy koulua, ja vain 39 prosenttia naisista osaa lukea. Imeväisyyskuolleisuus on 0,9 prosenttia. Maakunnassa 25 000 lapsella ei ole henkilöllisyyttä, koska he ovat moniavioisesta liitosta.
Taloudelliset kehityserot ovat ammottavat. Turkin kymmenen köyhimmän provinssin bruttokansantuote on yhdeksän prosenttia EU:n keskiarvosta.
Kidutusautot
uusinta uutta
Pääministeri Erdogan kiistää, että Turkki käyttää kidutusta eivätkä EU:n tutkijatkaan ole järjestelmällistä kidutuista löytäneet.
Ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty väittävät toista. Niiden mukaan uutuutena ovat liikkuvat kidutusautot. Siksi kiinnisaaminen on niin vaikeaa.
Diyarbakirin virallisessa matkailuesitteessä kehutaan linnaketta ja siellä olevaa vanhaa kirkkoa. Santarmit eivät kuitenkaan päästä ketään linnakkeeseen vaan uhkaavat aseella.
Diyarbakirin tiedotustoimiston virkailija änkyttää ja kiirehtii hätäpäissään kysymään esimiehen lupaa ennen kuin uskaltaa kertoa, että linnakkeessa on Diyarbakirin pahamaineinen vankila, jossa istuu lähinnä poliittisia vankeja. Kirkkoa ei ole ollut enää olemassa vuosikymmeniin muualla kuin upouudessa esitteessä.