Euroopan ruhtinashovien musiikki soi Kuhmossa samassa tasa-arvoisuuden hengessä kuin festivaalin alkuaikoinakin.
Toiminnanjohtaja Tuulikki Karjalainen muistaa kirjoittaneensa ylpeänä siitä, että Kuhmon Jonkerin perukkalaiset saavat kuulla samaa musiikkia kuin eurooppalainen ylimystö.
Kuhmon festivaali oli demokratisoitumisen pioneeri, jolle jopa naurettiin. "Sanottiin, että Kuhmossa on enemmän lehmiä kuin ihmisiä ja karhuja enemmän kuin muusikkoja. Ihmisille, jotka eivät olleet tottuneet konsertteihin, vietiin eliittitaiteena pidettyä musiikkia. Nauru loppui aika pian."
"Parasta musiikkia kauniin luonnon keskellä oli Seppo Kimasen johtoajatus silloin, ja samaa on yritetty kohta 40 vuotta. Kuhmon luonto on säilynyt, vaikka tottakai täälläkin on hakattu metsiä, mutta silti on puhdasta, raikasta ja rauhallista."
Hovien ja aristokraattien musiikki on Kuhmon tämän kesän kantava teema. Ruhtinashovit olivat aikansa musiikin sponsoreita kirkon ohella. Vladimir Mendelssohn on koonnut kahden viikon kamarimusiikkijuhlaan kuninkaallisia kvartettoja ja hovisäveltäjien teoksia 1 600-1 800-luvuilta.
Toki uudempaakin musiikkia kuullaan, jopa aivan juuri sävellettyä. Kuhmon Kamarimusiikin Pehr-Henrik Nordgrenilta tilaama jousikvartetto kuullaan toisen viikon loppupuolella Kvartettokimarassa.
Samassa konsertissa esitellään yleisölle kuusi lopetusvaihtoehtoa Joseph Haydnin keskeneräiselle jousikvartetolle opus 103. Festivaali tilasi finaalin muunnelmat Ralf Gothonilta, Juha T. Koskiselta, Jaakko Kuusistolta, Olli Mustoselta, Jukka Tiensuulta ja Adam Világilta.
Kuhmon Kamarimusiikki on säältä suojattu festari. Kesän koleus voi jopa innostaa sisätiloihin konsertteihin. Tuulikki Karjalainen arvioi festivaalin alla talvitakki päällään, että jos kylmyyden lisäksi tulee jatkuvaa rankkasadetta, yleisö voi häipyä. Kuhmon mansikat eivät ehdi kypsyä ainakaan ensimmäiselle viikolle.
Jatkuvasti nousevat matkustuskulut rasittavat festivaalin taloutta. Esiintyjät tulevat pääosin kaukaa, ja huonontuneet yhteydet Helsingistä Kainuuseen lisäävät taiteilijoiden noutoja Kuopion, Joensuun ja Oulun lentokentiltä. Kiire on kaikilla.
"Lippujen hintoja ei voi paljon nostaa, sillä myös yleisön matkat ovat kallistuneet. Julkinen rahoitus ei kasva eikä sponsoreitakaan saada itsestään. Kyllä urheilu on paremmassa asemassa, vaikka minkälaista dopingia tapahtuu", Tuulikki Karjalainen puuskahtaa.
Maaseutufestarit yhteistyöhön
Karjalainen on sitkeä kuin pihka. Kainuun maakunta ei lämmennyt neljän maaseutufestivaalin kulttuuriryppään kehittämishankkeelle, mutta Karjalainen tunkee Kamarimusiikin silti mukaan Kaustisen, Ikaalisten ja Rääkkylän seuraan. Ne saivat kotimaakunnistaan tukea.
Opetusministeriö suhtautui myötämielisesti yhteistyöhön, joka pyrkii parantamaan neljän aluekeskusohjelmien ulkopuolelle jäävän festivaalin rahoitusta.
Kuhmon Kamarimusiikki on ja pysyy, vaikka talous vain tiukentuu. "Jatketaan niin kuin ennenkin eli ajatellaan vain, että tehdään festivaalia. Emme silloin lähes 40 vuotta sitten miettineet, mitä tulevaisuus voi tuoda. Jos olisimme ajatelleet, emme olisi aloittaneetkaan", Tuulikki Karjalainen sanoo.
Yleisön harmaantumisesta ei ole syytä olla huolissaan, sillä kamarimusiikki vaatiikin kypsyyttä ja uusia ihmisiä vanhenee ja kypsyy sille koko ajan.