Suomalaiset ampumahiihtäjämiehet pärjäsivät juuri päättyneissä Östersundin MM-kisoissa niin kehnosti, ettei kukaan edes muista, mikä mahtoi olla herrojen paras saavutus Ruotsissa.
Ei voisi vähempää kiinnostaa. Suomi muistelee yhä Heikki Ikolan kulta-aikoja.
Kun Paavo Puurunen päätti lopettaa Torinon olympiakisojen jälkeen 2006, tuli maajoukkueeseen isompi kuin yhden miehen aukko. Taso putosi kuin sarjatulella ammuttuna kansainvälisestä urheilusta kansalliseksi puuhasteluksi.
Puurusen maailmanmestaruus Slovenian Pokljukassa 2001 oli melkoinen paukku, joka nosti lajin statuksen yllättäen suosta takaisin suosituksi urheilulajiksi. Olihan edellisestä miesten maailmanmestaruudesta ehtinyt kulua tasan kaksikymmentä vuotta (Heikki Ikola, Lahti 1981).
Kuhmolaiset yrittäjät nousivat yhtenä rintamana Paavo Puurusen taakse. Pieni, mutta innokas joukko seurasi Puurusen edesottamuksia matkustaen usein kannustamaan oman kylän poikaa maailmancupin kisoihin. Leirirahoja löytyi.
Puurusen jatkamispäätöksen yksi edellytys on saada taloudelliset asiat kuntoon. Rajavartiolaitos tuskin paneet hanttiin, jos nuorempi rajavartija Puurunen tarvitsee harjoitustunteja, virkavapaata ja henkistä tukea.
Kuhmolaisia yrittäjiä tarvitaan taas. Ei Kainuussa sentään ole liian monta urheilijaa, joilla on menestymisen mahdollisuudet Vancouverin olympiakisoissa parin vuoden kuluttua. Hullumpiinkin asioihin löytyy euroja kuin Paavo Puurusen valmennukseen.