Arki alkoi äkkiä USA:n kongressivaalien jälkeen. Politiikan pattitilanne uhkaa jatkua, eikä voittajillakaan ole reseptiä Irakin sotaan.
Yhdysvaltain kongressin välivaaleista on kulunut vasta pari viikkoa. Silti sisäpoliittinen nahistelu on palannut jo ennalleen, ja suurimmaksi päänsäryksi noussut sekamelska Irakissa vain pahenee. Demokraatit saivat enemmistön kongressin molempiin kamareihin. Voitto ensi kertaa 12 vuoteen ei silti muuta välttämättä vielä mitään Yhdysvaltain sisä- ja ulkopolitiikassa. Tähän on useita syitä.
Vaalitappio oli ensinnäkin niin kova isku presidentti George W. Bushin johtamille republikaaneille, etteivät he pysty kahteen seuraavaan vuoteen ajamaan enää kunnolla omaa asialistaansa.
Vaikka demokraatit voittivat, he voivat tehdä voitollaan vähän. Niin kauan kuin puolueella ei ole presidentin paikkaa, pelkällä kongressienemmistöllä voi Yhdysvalloissa joko tehdä poliittisia kompromisseja tai torpedoida presidentin aikeita. Kakkosvaihtoehto on ensimmäistä todennäköisempi.
Demokraattien mahdollisuuksia hyödyntää vaalivoittoaan heikentää se, että puolue on perinteisesti hajanainen. Sillä ei ole nyt edes kiistatonta keulakuvaa. Sellaiseksi olisi tarjolla edustajainhuoneen ensimmäiseksi naispuhemieheksi nouseva, puolueen vasenta laitaa edustava Nancy Pelosi. Hänkin kärsi jo tappion, kun puolueen maltilliset äänestivät ehdokkaansa edustajainhuoneen enemmistöjohtajaksi Pelosin suosikin ohitse.
Demokraattien voiton ydin oli se, että äänestäneiden enemmistö kypsyi lopulta Irakin sotaan osoittamalla saaneensa tarpeekseen valehtelusta ja kasvavista omista tappioista. Arki on vain osoittanut nopeasti, ettei demokraateillakaan ole realistista reseptiä, miten päästä sodasta irti ilman kasvojen menetystä. Hekään eivät ole suinkaan yhtä mieltä, mitä Irakissa pitäisi tehdä.
Entisen ulkoministerin James Bakerin johtaman laajapohjaisen tutkimusryhmän suositukset on määrä julkistaa pian. Ryhmä voi ehdottaa jopa, että Yhdysvallat lähettäisi lisää joukkoja Irakiin. Tätä on jo esittänyt republikaanien maltillista siipeä edustava ja puolueen presidenttiehdokkaaksi tähtäävä senaattori John McCain. Pelosi on taas puhunut, että joukkoja alettaisiin kotiuttaa nopeasti.
Uusi kongressi aloittaa tammikuussa. Siihen mennessä republikaanit yrittävät saada kongressissa takautuvasti hyväksytyiksi kiistellyn, terrorismisotaan liittyvän esityksen kotimaisen puhelinkuuntelun hyväksymisestä ja John Boltonin nimityksen YK-suurlähettilääksi. Demokraatit tehnevät kaikkensa estääkseen nämä aikeet.
Presidentinvaaleihin huipentuvan tulevan kaksivuotiskauden yksi kiinnostavimmista kysymyksistä on, missä määrin demokraatit käyttävät enemmistöään hyväksi tutkiakseen republikaanien valtakauden muun muassa Irakin jälleenrakennusurakoihin liittyviä väärinkäytöksiä. Republikaanit pilasivat suuren osan demokraattipresidentti Bill Clintonin kaudesta tehtailemalla tutkimuksia enemmän ja vähemmän toisarvoisista asioista.
On helppo ennustaa, että Yhdysvallat on kaksi seuraavaa vuotta sisäpoliittisessa pattitilanteessa. Bush on liian heikko johtamaan, ja demokraateilta puuttuu tärkein eli presidenttiys. Jos ja kun uutiset Irakista vain huononevat, vaihtoehtoja on yhä vähemmän: Yhdysvallat voi lähettää lisää joukkoja, se voi yrittää saada ryhtiä Irakin omiin vallanpitäjiin, se voi yrittää lähestyä Irania ja Syyriaa tai sitten vetäytyä häntä koipien välissä. Toisin kuin Vietnamin sodassa, Irakissa Yhdysvalloilla ei ole selkeää vastustajaa, kenen kanssa neuvotella.