Ruma kuin mikä, kauhisteli Georges Braque katsellessaan Pablo Picasson vuonna 1907 valmistunutta maalausta Avignonin naiset. Mutta Braque muutti varsin pian mieltään, ja hänestä tuli Picasson ohella ehkä merkittävin ranskalaisen modernismin edustaja vuodesta 1908 ensimmäisen maailmansodan syttymiseen 1914.
Picasson ja Braquen yhteistyö oli poikkeuksellisen läheistä. Braque vertasi Picassoa ja itseään köydellä toisiinsa kytkettyihin vuorikiipeilijöihin, ja taiteilijoiden kerrotaan myöhemmin itsekin olleen ajoittain epävarmoja maalaustensa tekijästä - minä vaiko hän?
Paul Cézanne oli jo puhunut palloista, lieriöistä ja kartioista luonnon pelkistettyinä elementteinä ja värien merkityksestä kuvan kolmantena ulottuvuutena, mutta kubismin katsotaan alkaneen vasta siitä, kun Picasso ja Braque hylkäsivät klassisen perspektiivin, paloittelivat aiheensa ja rupesivat tarkastelemaan niitä samanaikaisesti useasta näköpisteestä.
Albert Gleizes ja Jean Metzinger julkaisivat 1912 kubismin teoreettisia perusteita käsittelevän kirjan Du Cubisme, mikä osaltaan laukaisi keskustelun figuratiivisen ja abstraktin taiteen välisistä suhteista.
Universaali tyyli
Picasso ja Braque eivät osallistuneet tähän keskusteluun, mutta Picasson tiedetään muussa yhteydessä kiistäneen abstraktisen taiteen olemassaolon. "Abstraktia taidetta ei ole olemassa. Aina on oltava jokin lähtökohta."
Uusi taidesuunta levisi nopeasti ympäri Eurooppaa. Tshekkiläiset kuvataiteilijat imivät vaikutteita Pariisiin tekemillään opintomatkoilla ja perustivat jo 1911 kubististen kuvataiteilijoiden ryhmän, joka otti nimekseen yksinkertaisesti Ryhmä (Skupina).
Ryhmän jäseniä olivat muiden muassa maalarit Bohumil Kubista, Emil Filla, Josef Capek ja Vaclav Spala, kuvanveistäjä Otto Gutfreund sekä arkkitehdit Josef Gocar, Vlastislav Hofman, Josef Chochol ja Pavel Janak. Keskeisessä asemassa oli myös taidekriitikko ja -teoreetikko sekä merkittävä taiteenkerääjä Vincenc Kramar.
Kubismista tuli ensimmäistä maailmansotaa edeltävien vuosien universaali tyylisuunta ja taiteellisen ajattelun malli Böömissä ja Määrissä. Maalaustaiteen, kuvanveiston ja taideteollisen suunnittelun lisäksi sen vaikutus ulottui voimakkaana myös valokuvataiteeseen, julistetaiteeseen, arkkitehtuuriin, teatteriin, elokuvaan ja jopa kirjallisuuteen.
Tosin kirjailijoiden kohdalla kyse oli kuitenkin ehkä enemmän pyrkimyksestä hylätä vuosisadan vaihteen symbolismi ja dekadenssi kuin suoranaisista kubistisista impressioista.
Erityisen mielenkiintoinen mutta vähemmän tutkittu on 1900-luvun alun säveltaiteen suhde oman aikansa kuvataiteellisiin virtauksiin. Voidaanko esimerkiksi Arnold Schönbergin irtautumista klassis-romanttisesta perinteestä verrata ilmiönä Picasson irtautumiseen aikaisemmista kuvataiteen tyylisuuntauksista?
Molemmat hallitsivat täydellisesti oman alansa tekniikan mutta uudistivat - ehkä osittain juuri sen takia - radikaalisti taiteellisen ilmaisunsa. Picasso päätyi kubismiin ja Schönberg kaksitoistasäveljärjestelmään.
Kubismin vaikutus tsekkiläiseen arkkitehtuuriin on poikkeuksellisen syvällinen ja kaikkine jälkivirtauksineen myös pitkäaikainen. Erikoista on myös se, että missään muualla arkkitehdit eivät kiinnostuneet kubistisesta muotokielestä.
Tästä johtuen kubistiset rakennukset ovat jääneet arkkitehtuurin historiaan ainutlaatuisiksi muistomerkeiksi, joita voimme tarkastella vain Prahassa ja eräissä muissa Böömin kaupungeissa.
Suorakulmille kyytiä
Prahassakaan kubististen talojen rakentaminen ei ollut itsestään selvä asia. Tavoitteeseen pääseminen vaati - nykytermein ilmaistuna - rankkaa lobbausta kaupungin rakennusvirastossa ja radikaalin arkkitehtinelikon Gocar, Hofman, Chochol ja Janak soluttautumista enemmistöasemaan Prahan historiallista ilmettä vaalivassa julkisivulautakunnassa.
Kun enemmistöasema oli saavutettu 1911, nelikko rupesi ripeästi muokkaamaan kaupunkikuvaa puoltamalla vanhojen rakennusten purkulupia ja jakamalla niiden tilalle nousevien uudisrakennusten suunnittelu-urakat keskenään.
Suoratkulmat sekä vaaka- ja pystysuorat linjat saivat kyytiä, ja niiden tilalle tuotiin pyramidikartiot, terävät kulmat ja murretut tasot.
Rakennusten lisäksi suunniteltiin kubistisia puutarhoja, koristekaaria, lintulammikoita ja lyhtypylväitä. Sisätiloja täydensivät tyylisuunnan mukaiset kalusteet sekä käyttö- ja koriste-esineet.
Elettiin kubistisen kaupunkisuunnittelun kulta-aikaa, kunnes ensimmäinen maailmansota lamautti rakentamisen ja muun teollisen tuotannon. Sodan aikana Prahan arkkitehtinelikko joutui luopumaan määräävästä asemastaan kaupungin julkisivulautakunnassa.
Jälkeenpäin arvioiden on täysin selvää, että nämä kubistisen muotokielen lumoamat arkkitehdit käyttivät ehdotonta valtaansa häikäilemättä hyväkseen, mutta yhtä selvää on, että ilman heidän radikaaleja visioitaan Prahassa eikä koko maailmassa olisi todennäköisesti ainuttakaan kubistista rakennusta.
Toiminnallaan Prahan nelikko myös vahvisti Picasson lähtökohtaisen taidekäsityksen. On mahdotonta kuvitella, millainen olisi abstrakti talo.
Kubismin jälkinäytös
Tshekkoslovakian itsenäistyminen 1918 kohotti tsekkien ja slovakkien itsetuntoa ja aiheutti voimakkaita virtauksia ja ajoittaista turbulenssia nuoren tasavallan taide-elämässä seuraavan vuosikymmenen aikana.
Kirjallisuudessa painottuivat aluksi muun muassa dadaismista versonut 20-luvun poetismi ja myöhemmin surrealistiset virtaukset, mutta arkkitehtuuri imi edelleen vaikutteita sotaa edeltävistä kubistisista kokeiluista.
Syntyi puhtaasti kansallinen, rondokubismiksi nimetty rakennustaiteen tyylisuunta. Koristeellinen ja värikylläinen rondokubismi levisi nopeasti koko maahan väistyäkseen sitten yhtä nopeasti äärimmilleen pelkistetyn konstruktivismin ja funktionalismin tieltä.
Rondokubismi täytti kansallisen lähetystehtävänsä vajaassa kymmenessä vuodessa, kun se toi omaleimaisen, puhtaasti tshekkoslovakialaisen lisänsä Keski-Euroopan rakennustaiteelliseen kulttuuriperintöön.
"Tshekkiläisessä kubismissa on ainutlaatuista juuri se, että se murtautui esiin kaikilla taiteen aloilla", kirjoittaa taidehistorioitsija Vojtech Lahoda kubismia käsittelevässä monografiassaan.
Samalla tavalla ainutlaatuinen on Prahan Kansallisgallerian ylläpitämä tsekkiläisen kubismin museo Mustan Jumalanäidin talossa Celetna-kadun ja Hedelmätorin kulmassa. Josef Gocar suunnitteli tämän kubistisen talon alunperin kauppagalleriaksi.
Kuusikerroksisen rakennuksen kahdessa kerroksessa on pysyvästi esillä piirustuksia, maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, julisteita, rakennuspiirustuksia, rakennusten pienoismalleja, huonekaluja, valaisimia, koriste-esineitä, astiastoja sekä koriste- ja käyttölasia. Yksi kerros on varattu vaihtuvia näyttelyjä varten.
Katutasossa on elegantti museomyymälä, jossa on alan kirjallisuuden lisäksi tarjolla kubistisia huonekaluja ja astiastoja, koristelasia sekä ruokailuväline- ja juomalasisarjoja.
Toiseen kerrokseen on suunnitteilla kubistinen kahvila - samaan paikkaan ja samanlainen kuin se, joka siinä toimi heti talon valmistuttua 1912.
