Kun kruununprinsessa Victoria syntyi 14. heinäkuuta 1977, hän ei ollut kruununperijä, sillä Ruotsin perustuslain mukaan valtaistuimelle saattoi nousta vain miespuolinen perillinen. Victorian pikkuveli Carl Philip, joka näki päivänvalon kaksi vuotta sisarensa jälkeen, sitä vastoin syntyi kruununprinssinä.
Mutta pian osat vaihtuivat. Kruununperimyskysymystä oli vatvottu pitkään, ja vuonna 1980 tehdyllä lakimuutoksella Victoriasta kuningasparin vanhimpana lapsena tehtiin se, josta tulisi hallitsija isänsä Kaarle XVI Kustaan jälkeen.
Carl Philip menetti arvonimensä. Tämä tarkoittaa, että Victoriasta voi tulla Ruotsin ensimmäinen hallitseva kuningatar sitten kuningatar Kristiinan päivien (Kristiina hallitsi vuosina 1644-1654).
Hän ei tietenkään tule saamaan samoja valtaoikeuksia kuin mahtavalla Kristiinalla oli, ennen kuin tämä luopui kruunusta ja muutti asumaan Vatikaaniin ja Roomaan.
Kaikki muut kuningattaret Ruotsin hallitsijaluettelossa ovat saaneet tittelinsä menemällä naimisiin kruununperillisen kanssa. Poikkeuksena tästä oli jokseenkin tuntematon Ulrika Eleonoora, joka hallitsi maata veljensä Kaarle XII:n jälkeen vuosina 1718-1720.
Monarkialla kansan tuki
Tämän päivän monarkilla on vain vähän velvollisuuksia, lähinnä vain vertauskuvallisia tehtäviä. Mutta Victorian isä, nykyinen kuningas, on hieman odottamatta onnistunut luomaan itselleen profiilin ja on kouriintuntuvasti ottanut oman roolinsa. Ruotsalaiset pitivät siitä, että hän Aasian tsunamikatastrofin aikaan kuninkaana lausui lohdun sanoja kansalle sosiaalidemokraattisen hallituksen ollessa tapahtumien lamauttamana.
Kruununprinsessa Victorian syntymän aikoihin kuningashuoneen asema oli vaakalaudalla ja tasavaltalaisten klubi eli loistoaikojaan.
Tänä päivänä tilanne on toinen, mistä on paljolti kiittäminen kuninkaan henkilökohtaista toimintaa ja kuningatar Silvian vakaata sitoutumista työhön etenkin lasten ja vanhuksien hyväksi.
Victoriakin voi epäilemättä ottaa osan kunniasta itselleen. Näin on pakko tulkita sitä seikkaa, että valtavat ihmisjoukot tulevat osoittamaan hänelle kunnioitustaan varsinkin hänen syntymäpäivänään, jota perinteisesti juhlitaan Sollidenin kesälinnassa Öölannin saarella.
Edes sosiaalidemokraatit, joiden puolueohjelmaan kuuluu monarkian lakkauttaminen, eivät enää ota kysymystä esille. Eivät ainakaan niin pitkään kuin kuningasperhe hoitaa tehtävänsä, kuten se on tehnyt jo hyvän aikaa.
Sen asemaan ei ole vaikuttanut myöskään se, että useissa elämäkerroissa on viime vuosina tehty suuri numero siitä, että natsien silmäätekevät osoittivat kunnioitustaan kuninkaan vanhemmille prinssi Gustaf Adolfille ja Sibyllalle eli Victorian isovanhemmille, kun nämä menivät naimisiin saksalaisessa Koburgin kaupungissa vuonna 1932.
Sivistystä kovalla työllä
On hieman liikuttavaa lukea, miten kruununprinsessa on ponnistellut täyttääkseen ne vaatimukset ja odotukset, joita hänelle on asetettu aina siitä lähtien, kun hän 15-vuotiaana tuli tietoiseksi erityisestä roolistaan Ruotsissa.
Siihen aikaan hän opiskeli tukholmalaisessa yksityiskoulussa valmistuakseen ylioppilaaksi ja kärsi lukihäiriöstä. Tämän takia hän joutui käyttämään opiskeluun paljon enemmän aikaa kuin hänen luokkatoverinsa.
Nämä vaikeudet, joista Victoria on avomielisesti kertonut, rajoittivat myös hänen vapaa-aikaansa. Kun kaverit rentoutuivat, hän meni kotiin lukemaan läksyjä. Hän ponnisteli kovasti ollakseen samalla tasolla luokkatovereidensa kanssa.
Tällainen kuva Victoriasta piirtyy muutamassa kirjassa, joiden kirjoittamisessa on ollut mukana kruununprinsessan kotiopettaja Elisabeth Tarras-Wahlberg.
Yhdessä niistä Victoria itse kertoo hyvin vakuuttavasti sitkeästä kamppailustaan vaikeuksien voittamiseksi. Hän kertoo myös ahdistuksesta, jota hän tunsi ennen julkisia esiintymisiä ja puheiden pitämistä.
Jo puoli vuotta ennen täysi-ikäisyyttä merkitsevää 18-vuotispäiväänsä ja ensimmäistä virallista julkista esiintymistään hän kärsi valtavasti hermostuneisuudesta.
Nykyisin kaikki sujuu hienosti, mutta Victoria myös valmistautuu huolellisesti.
Panettelu suututtaa
Näistä kirjoista saatava kuva on tietenkin aivan toisenlainen kuin se, jonka saa, kun lukee kuningasperheestä istuessaan kampaajalla, kuten minä ja useimmat muutkin tekevät.
Viikkolehdissä Victoriasta kirjoitetaan enimmäkseen silotellusti ja keskitytään aviomiesehdokkaina esiteltäviin poikaystäviin ja shoppailuinnostukseen.
Todellisuudessa shoppailu kiinnostaa Victoriaa hyvin vähän. Kun ajattelee, miten tiukka työohjelma hänellä on, ei voi lainkaan ymmärtää, miten hän ehtisi juoksemaan kaupoissa. Victoria itse sanoo, että hänellä on ympärivuorokautinen työ.
Haastattelukirjassa Victoria toteaa epäröimättä, että hänestä kirjoitetaan paljon epätotuuksia ja suoranaisia valheita. Samoin tehdään hänen nuorempien sisarustensa Carl Philipin ja Madeleinen kohdalla. Sellainen tekee hänet todella vihaiseksi!
Victoria näyttää aina tunteneen suurta vastuuta sisaruksistaan ja myöntää usein riidelleensä heidän kanssaan. Kun kuningattaren ja kuninkaan piti heidän lapsuusvuosinaan alituiseen käydä erilaisilla päivällisillä, Victoria lohdutti pikkuveljeään ja -siskoaan.
Hän sanoo vasta nyt ymmärtävänsä, mitä vanhempien työ oikeasti oli. Kasvuikäisenä hän oli sitä mieltä, että päivälliset eivät olleet mitään työtä.
Lähinnä äidiltään Silvialta Victoria on oppinut ammattikikkoja, kuten esimerkiksi täydellisen keskittymisen kuuntelemaan kaikkia niitä kiinnostavia ihmisiä, joita hän tapaa.
Myös valmistautuminen on tärkeää esimerkiksi Nobel-päivällisten kaltaisten tilaisuuksien kohdalla. Victoria on totuttu näkemään näissä yhteyksissä keskustelemassa vilkkaasti ja pakottomasti palkinnon saajien kanssa, jotka kaikki ovat asiantuntijoita eri aloilla. Kruununprinsessa perehtyy asioihin tunnollisesti etukäteen.
Rauhantyö kiinnostaa
Tultuaan ylioppilaaksi kohtuullisin arvosanoin Victoria koki henkilökohtaisen kriisin, jonka syynä olivat ainakin osaksi kaikki ne juorut, joita hänestä kirjoitettiin, mutta luultavasti myös hänen itselleen asettamansa suuret vaatimukset.
Hän menetti uskonsa joihinkin ystäviinsä kokiessaan, että luottamukselliset tiedot saattoivat vuotaa juorulehtiin.
Hän sai syömishäiriöitä, ja hänen laihuudestaan kirjoiteltiin ahkerasti erilaisissa gaalasepustuksissa.
Victoria pakeni tätä kaikkea Ranskaan ja meni sitten opiskelemaan Yalen yliopistoon Yhdysvaltoihin. Hän viipyi siellä kauemmin kuin oli aikonut ja "löysi itsensä" muun muassa ammattiavun ansiosta.
Ruotsiin palasi iloinen ja luonnollinen nuori nainen, joka oli valmis täyttämään lupaukset, jotka hän oli juhlallisesti antanut linnassa valikoidun yleisön edessä täysi-ikäisyyspäivänään: "auttaa kuningasta ja kuningatarta heidän tärkeässä työssään".
Yhdysvalloissa Victoria sai tilaisuuden perehtyä YK:n toimintaan, ja hän kiinnostui rauhan- ja konfliktintutkimuksesta ruotsalaisen diplomaatin ja entisen ulkoministerin Jan Eliassonin toimiessa hänen opastajanaan.
Hän jatkoi tämän alan opintoja myöhemmin Uppsalan yliopistossa mutta ei kuitenkaan suorittanut mitään tutkintoa.
Victorian opinnot eivät ole myöskään suuntautuneet mihinkään akateemisiin ansioihin vaan ruotsalaisen yhteiskuntaelämän laajaan tuntemiseen.
Hän on saanut järjestelmällistä hallintoalan koulutusta, työskennellyt ulkoministeriössä ja muissa ministeriöissä, osallistunut sotaharjoituksiin, tutustunut YK:n rauhanturvajoukkoihin paikan päällä Kosovossa ja perehtynyt avustustoimintaan Ugandassa.
Hän on myös ollut menestyksekkäästi mukana Ruotsille tärkeissä kauppavaltuuskunnissa muun muassa Japanissa.
Varjellut yksityisasiat
Tämä kaikki antaa kuitenkin vain rajallista julkisuutta. Sitäkin enemmän julkisuutta on saanut hänen yksityiselämänsä ja siihen liittyvä kannunvalanta.
Juorulehdet ovat vuosikausia seuranneet hänen seurusteluaan kuntosaliyrittäjä Daniel Westlingin kanssa, johon hän kuulemma tutustui, kun tämä toimi hänen henkilökohtaisena valmentajanaan.
Tasaisin väliajoin, kun Daniel on kutsuttu kuningasperheen juhlatilaisuuksiin, nuorten on odotettu ilmoittavan kihlauksestaan.
Vähä vähältä tämä Ockelbosta kotoisin oleva nuorimies on muuttunut tavallisesta urheilun harjoittajasta tyylitellyksi salonkileijonaksi.
Victoria on vuosikausia loistanut kilvan hänen kanssaan valokuvissa, vieraillut hänen vanhempiensa luona ja matkustellut hänen kanssaan, mutta ei suostu sanomaan heidän suhteestaan mitään. 30-vuotispäivänsä alla hän on todennut, ettei hänellä ole mitään kiirettä.
Muut salaisuutensa hän on onnistunut säilyttämään paremmin kuin kiinnostuksensa taiteeseen.
Monet Bernadotte-suvun jäsenistä ovat olleet huomattavia taiteilijoita, kuten taidemaalariprinssi Eugene ja muotoilija Sigvard Bernadotte. Myös Victoria maalaa mutta ei ole koskaan esitellyt töitään julkisuudessa.