Muun muassa suomalaiset sahamiehet ovat viime ajat katsoneet kauhuissaan Ruotsin kruunun alamäkeä, joka on vauhdittanut ruotsalaisten puunviejien kauppoja.
Länsinaapurin Emu-vaaliin liittyykin paitsi lopputuloksen jännitystä, myös piinaa siitä, millä kurssilla kruunu kiinnitetään yhteisvaluutta euroon, jos Ruotsi päättää liittyä Emuun.
Suomalaisten toiveena on luonnollisesti se, ettei kruunun kurssi olisi liian heikko, sillä alhainen kiinnityskurssi auttaisi ruotsalaisyrityksiä hinnoittelemaan ainakin alkuvaiheessa tuotteensa suomalaisyrityksiä edullisemmin.
Suomalaisekonomistit tai -poliitikot eivät ole tosin kovin hanakasti antaneet ohjeita kruunun kiinnityskurssista, vaan kiinnityshaarukkaa on pidetty tietoisesti suhteellisen leveänä ja haluttu Ruotsi ennen kaikkea Emuun.
Esimerkiksi teollisuuden ja työnantajain tutkimusjohtaja Jussi Mustonen totesi hiljattain hyvin diplomaattisesti, että kiinnityskurssin tulisi olla reilu.
"Ei ole Suomellekaan eduksi, jos kiinnityskurssi olisi ruotsalaisten kannalta väärä. Tämä heikentäisi Ruotsin talouden kehitystä", Mustonen totesi STT:lle.
Kiinnityskurssi
reilut 70 penniä
Ruotsin keskuspankissa kruunun kiinnityskurssille on annettu 8,2-9,2 kruunun vaihteluväli. Suomalaisissa vientiyrityksissä toivotaan varmasti, että kiinnityshinta olisi lähempänä 8,2 kruunua, kun nykykurssilla eurolla saa reilusti yli 9 kruunua.
Vanhoilla ja tutuilla kruunun ja markan kursseilla tämä tarkoittaisi sitä, että kruunun kiinnityskurssi olisi reilun 70 pennin luokkaa, kun viime aikoina kruunu on pyörinyt 64 pennin nurkilla.
Vahvan kruunun vankeina
Emu-debatin edetessä myös länsinaapurissa on alettu puhua kruunun kiinnityskurssista, vaikka kurssin pohtijat ovat olleet selkeässä paitsiossa kyllä- ja ei-puolen välisessä kamppailussa.
"Liian vahvalla kruunun kurssilla häviäjiä ovat ne ruotsalaiset yritykset, jotka kilpailevat muiden euroalueiden yritysten kanssa. Yritysten lisäksi liian vahvasta kruunusta kärsisivät myös ruotsalaiset palkansaajat, joista yhtäkkiä tulisi ´kalliimpaa työvoimaa´ kuin muissa euromaissa", sanoo Dexia pankkiiriliikkeen varatoimitusjohtaja Carl-Henrik Arosenius Dagens Industrissa julkaistussa kirjoituksessa.
Nykytilanteessa tuskin on pelkoa, että ruotsalaiset poliitikot hinnoittelisivat kruunun liian vahvaksi kiinnitysneuvotteluissa.
Aroseniuskaan ei tätä suosittele ja hän myös muistuttaa, miten Saksalle on käynyt, kun Saksan markka sidottiin euroon pitkän ajan keskiarvoja selvästi vahvemmalla kurssilla.
"Saksa on nyt taantumassa ja matkalla kohti deflaatiota. Alussa osa ongelmasta hoitui sillä, että euro heikkeni. Mutta kun dollari yhtäkkiä alkoi menettää arvoaan ja euro vahvistui, joutui Saksan talous kaksinverroin ahtaammalle", Arosenius muistuttaa.
Suomi myi
itsensä halvalla
Aroseniuksella on myös esimerkki toisesta päästä eli alhaisella kurssilla itsensä euroon kiinnittäneestä maasta.
"Suomessa on mennyt Saksaa paremmin. Se ei ole yllättävää, kun katsoo Suomen markan ´myyntihintaa´. Markka sidottiin euroon historiallisesti katsottuna matalalla tasolla. Kun euro alkuvaiheessa heikkeni, sai suomalainen vientiteollisuus kovan vauhdin päälle", Arosenius muistuttaa.
Arosenius ei usko niitä puheita, että Saksan ongelmat eivät johtuisi valuutasta vaan työmarkkinoiden, hyvinvointijärjestelmän ja verotuksen uudistamisen tarpeista.
"Mutta johtuuko suomalaisten menestys avoimista ja joustavista työmarkkinoista, matalista veroista ja niin edelleen", Arosenius heittää ja antaa ymmärtää, että yhteisvaluutan aikanakin valuutan arvolla ja kiinnityskurssilla on oma merkityksensä.
"Siksi meidän ruotsalaisten pitäisi ensin neuvotella kiinnityskurssi ja sitten vasta äänestää Emu-jäsenyydestä", Arosenius ehdottaa.
Suomalaisen vientiteollisuuden pelkoja hieman helpottaa se, että ihan helpolla ruotsalaiset eivät pysty kruunua kiinnittämään liian halvalla.
Nykyisten euromaiden pitää hyväksyä neuvotteluiden päätteeksi kiinnityskurssi yksimielisesti ja esimerkiksi Suomi voi halutessaan veto-oikeudellaan laittaa kurssineuvottelut uusiksi.