Halvalla menee mutta menköön, sanoisi torikauppias. Ruotsin kauppojen hinnat ovat nyt suomalaisille asiakkaille houkuttelevan edullisia kruunun kurssin vuoksi. Tätä ei tietenkään isänmaallinen suomalainen ääneen sano, mutta totta se kuitenkin on.
Ruotsissa mielialat ovat vastakkaiset. Kruunut taskussa ei elä herroiksi ulkomailla, ei varsinkin euromaissa. Euron suosio läntisessä naapurimaassamme onkin kasvanut, mutta ei lähellekään niin paljon kuin voisi kuvitella. Tällä hetkellä noin puolet haluaisi vaihtaa euroon, mutta toinen puolikas epäröi tai tarraa kruunuun.
EU-vaalien kampanjoinnissa euro ei ole noussut isoksi teemaksi, sillä Ruotsin suuret puolueet ovat asiassa sisäisesti hajalla. Erityisen ongelmallinen valuuttakysymys on demaripuolueelle, jonka johto on euron kannalla mutta jonka kenttäväki on sitä vastaan.
Jos vasemmisto-oppositio voittaa ensi vuoden vaalit, on euro haudattu Ruotsin osalta useaksi vuodeksi eteenpäin. Sosiaalidemokraatit nimittäin kaavailevat yhteishallitusta vasemmistopuolueen ja vihreiden kanssa. Demarien tukipuolueet ovat rikkumattomia euron vastustajia. Niiden kannattajissa on myös Ruotsin EU-jäsenyyden vastustajia, vaikka vaatimukset erosta onkin puolueissa haudattu.
Euron kannattajia on eniten Ruotsin porvaripuolueissa, mutta aivan yhtenäiset eivät rivit ole sielläkään. Varsinkin keskustapuolueen kannattajakunnassa ovat paljon niitä, jotka haluavat säilyttää oman valuutan.
Kokoomuslainen pääministeri Fredrik Reinfeldt on sanonut, ettei hän lähde ajamaan uutta euro-kansanäänestystä ennen kuin kansan mielipide on kallistunut selkeästi yhteisvaluutan taakse. Vuoden 2003 kansanäänestyksessä 59 prosenttia äänesti valuutan vaihtamista vastaan.
Vahvin valtti kruunun kannattajien käsissä on mahdollisuus pelata kruunun kurssilla vientiteollisuuden hyväksi. Näin Suomikin menetteli markkansa kanssa, kun paperiteollisuudella takkusi. Toisaalta devalvaatioruiske ei koskaan ollut vaikutuksiltaan kovin pitkävaikutteinen, vaan markan kurssia jouduttiin vääntämään alaspäin säännöllisin väliajoin.
Ruotsin oman valuutan puolustajat sanovat, että kruunun heikkeneminen on pelastanut maan jättityöttömyydeltä. Tähän on vaikea sanoa mitään varmaa, sillä Ruotsin työttömyys on kaikesta huolimatta saavuttanut Suomen tason. Takavuosina Ruotsia pidettiin "täystyöllisyyden" maana, jonne suomalaisetkin etsiytyivät kun omassa maassa ei ollut töitä tarjolla.
Muutkin väitteet euron puolesta tai sitä vastaan ovat paljolti uskon asioita. Euroopan kannattajien pelottelut 2003 Ruotsin joutumisesta tuuliajolle tai spekulanttien armoille eivät ole toteutuneet, mutta yhtä vikaan menivät kruunun puolestapuhujien povaukset euron epäonnistumisesta.
Taitaa olla niin, että jos maan talous on vankalla pohjalla, on aivan sama mikä on valuutan nimi. Toki meille suomalaisille Euroopassa matkustaminen on kaikin puolin mukavampaa, kun ei tarvitse etsiä valuutanvaihtopisteitä eikä käännellä mielessään hintoja omalle valuutalle. Sen jälkeen voi pohtia, onko vahva valuutta siunaus vai kirous.
Selvää kuitenkin on, että talouden myrskyaikoina isot valuutat selviävät paremmin. Selvää on myös, että Suomelle olisi parempi, että Ruotsikin vaihtaisi euroon.