Kruu­na­jai­set vih­doin­kin ko­ti­ken­täl­lä

Ennen vanhaan Haaparannasta tuotiin voita ja näkkileipää, nyt sieltä kuljetetaan rajan yli Suomen mestaruusmitaleja.

Tornion Palloveikot pääsi juhlimaan mestaruutta kotikentällään.
Tornion Palloveikot pääsi juhlimaan mestaruutta kotikentällään.

Ennen vanhaan Haaparannasta tuotiin voita ja näkkileipää, nyt sieltä kuljetetaan rajan yli Suomen mestaruusmitaleja.

Kovin kauas kultamitaleja ei tällä kaudella tarvinnut viedä: riitti kun Tornion Palloveikkojen miehet jaksoivat rajan toiselle puolelle kotikaupunkiinsa. Sen reitin nämä miehet osaavat unissaankin - kotikentältä kotiin.

Reissussa juhliminen on varmasti mukavaa, mutta tätä mestaruutta torniolaiset ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa.

Mestaruus kotikentällä.

Viides kerta sanoi toden. ToPV pelasi seitsemännen kerran peräkkäin SM-finaalissa ja voitti sen viidennen kerran. Nyt joukkue sai ensimmäisen kerran nostaa pokaalin Haaparannan Gränsvallenilla omien kannattajiensa edessä.

Ja niin pelaajat kuin katsojatkin ottivat mestaruusjuhlista kaiken irti. Laulu raikasi, soihdut paloivat ja vihreävalkoinen oli lauantai-iltapäivän ehdoton muotiväri.

"Ei tämän parempaa voi olla, tätä on todella odotettu. Mikä yleisö, mikä tunnelma, loistavat olosuhteet. Tämä on minulle kaikkein paras finaali", torniolaisten pelaajavalmentaja Jukka Ohtonen innostui.

43-vuotiaalle Ohtoselle mestaruus oli jo kahdeksas. Hän voitti ensimmäiset kolme kultaansa 1980-luvulla OLS:ssa ja on ollut 2000-luvulla mukana ToPV:n jokaisessa menestyksessä.

Kaikkien aikojen tilastoykkösen, Eero Hamarin, kymmenen mestaruuden ennätys on jo lähellä.

"Tähtään sinne, ei se ole mahdotonta", Ohtonen mietti.



ToPV:lla murska-alku


Lauantaina piti jälleen olla kevätkauden klassikon, ToPV:n ja OLS:n, aika. Peli tuli, peli meni, mutta edellisten kertojen tapaista jännitysnäytelmää Haaparannalla ei nähty.

Tornio oli yksinkertaisesti liian paljon oululaisia parempi. OLS oli finaalissa yllättävän kohmeessa: jos tilanne on purevaan vastatuuleen aloittaneelle kotijoukkueelle 19 minuutin jälkeen jo 3-0, ei vierasjoukkue ole ollut täydessä vireessä.

Kun Pekka Hiltusen, Mikko Lukkarilan ja Jussi Hyryn maalien jälkeen vielä Jari Vaattovaara iski 4-0-osuman, näytti että peli on puolessa tunnissa ohi. OLS sai sen verran ryhtiä ryhmäänsä, että joukkue nousi sentään torniolaisten tuntumaan.

Lopullisen ratkaisun laukoi finaalien vakiohahmo Vaattovaara kymmenisen minuuttia ennen pelin loppumista.

"7-4-maali oli helpotus, sen jälkeen peli oli selvä", Ohtonen näki.

ToPV oli lauantaina jokaisella osa-alueella OLS:n niskan päällä. Kotijoukkue oli samaan aikaan rentoutuneempi ja halukkaampi kuin vierailijansa.

"Joukkue syttyy aina OLS:aa vastaan. Sen näkee kavereista pukukopissa, että tahto on kova", pelaajavalmentaja kiitteli.



Kulmalyönneillä suuri merkitys


OLS:lta sen sijaan on puuttunut jo monissa finaaleissa rentoutta varsinkin otteluiden alussa.

"Se on jännä juttu. Olemme liian varovaisia, emmekä uskalla nousta taitotasollemme. Olen itse henkilökohtaisesti pettynyt, kun en saanut joukkuetta syttymään", OLS:n valmentaja Timo Tiusanen tunnusti.

Erikoistilanteet nousivat loppuottelussa merkittävään osaan. ToPV sai yhdeksästä kulmalyönnistään tehtyä neljä maalia, OLS onnistui 12 tilanteesta kaksi kertaa. Tornion neljästä ensimmäisestä maalista kolme tuli kulmista.

"Tilastot kertovat aktiivisuudesta kulmien peittämisessä. Tornio oli päättäväinen, meillä oli viivettä joka suuntaan", Tiusanen mainitsi.

ToPV:n voiton ruumiillistuma oli puolustaja Pekka Hiltunen. Luottomies ampui kulmalyönneistä 1-0- ja 6-3-maalit. Toinen pieni suuri hahmo oli loisto-ottelun pelannut maalivahti Marko Herajärvi.



Lauantai-illan rauhallinen huuma


Pelaajavalmentaja Ohtosen kokemus on jo sitä luokkaa, että finaali ei saa enää miehen pelihousuja tutisemaan. Yllättäen hän väitti jännittäneensä aikaisempia pudotuspelikierroksia enemmän kuin kotifinaalia.

"Pääsy finaaliin on jo hyvä suoritus. Lähtökohta oli helppo koko joukkueelle, varsinkin kun peli lähti noin hyvin liikkeelle. Minkäänlaista paniikkia ei päässyt syntymään", konkari kertoi.

Vaikka pelaajavalmentajan merkitys joukkueessa on iso, lauantai-illan mestaruusjuhlissa muut miehet saivat ottaa isomman roolin.

"Joulu on vain kerran vuodessa - ei näihin totu koskaan. Mutta iltaa vietän rauhallisesti. Kai näihin on sen verran sittenkin tottunut, että osaa ajatella jo huomistakin."

Ilmoita asiavirheestä