Krou­vi­la: Eet­tis­tä vas­tuu­ta tar­vi­taan

Suomen Antidopingtoimikunnan ADT:n uuden pääsihteerin Pirjo Krouvilan mielestä urheilu ei ole urheilua, jos dopingille annetaan periksi.

Suomessa on noin kymmenen hyvin vahvaa antidopingtyötä tekevää lajiliittoa, Pirjo Krouvila kiittää.
Suomessa on noin kymmenen hyvin vahvaa antidopingtyötä tekevää lajiliittoa, Pirjo Krouvila kiittää.
Kuva: ESS / Anne Vatén

Kaksi dopingtapausta ja kisaa johtaneen pyöräilijän hyllyttäminen Ranskan ympäriajossa. Kahden vuoden kilpailukielto dopingista italialaiselle seiväshypyn maailmanmestarille. Kahdelle itävaltalaiselle ampumahiihtäjälle ja kahdelle valmentajalle elinikäinen kilpailu- ja toimitsijakielto osallisuudesta Torinon olympialaisten dopingskandaaliin. Slovenialainen 800 metrin juoksijatar antanut positiivisen dopingnäytteen epohormonista.

Urheilu-uutisia parin viikon ajalta heinäkuussa 2007. Olisiko jo syytä nostaa kädet ylös?

"Ei! Minun filosofiani on, että jos urheilu antaa dopingille vapaat kädet, ei ole enää mitään urheilua. Se olisi muutenkin vaarallinen signaali, joka heijastuisi laajemmin yhteiskuntaan ja myös nuorten käyttäytymiseen", sanoo Suomen Antidopingtoimikunnan ADT:n uusi pääsihteeri Pirjo Krouvila.

"Doping on ongelma, joka on hoidettava kuntoon. Aivan kuten yrityksillä on yhteiskuntavastuuohjelmansa, on urheilullakin oltava eettinen vastuunsa", elokuun 1. päivänä työnsä aloittava Krouvila jatkaa.



Moraalikasvatuksen merkitys kasvaa


Toisaalta Krouvila myöntää, ettei dopingasioissa kannata olla liian idealistinen. Urheilun saralla on käynnissä kilpajuoksu, missä tutkimus ja testaus pystyvät välillä jopa ennakoimaan epäeettisiä keinoja, mutta jäävät toisinaan taas jälkeen dopingkehittelystä.

"Kenties ongelmaa ei pystytä koskaan täysin poistamaan, mutta koko ajan on silti tehtävä töitä dopingin kitkemiseksi."

Pirjo Krouvila uskoo dopingin vastaisessa työssä kasvatukseen ja viestintään testauksen ja analyysimenetelmien kehittämisen ohella.

"Dopingissa on kyse kovista arvoista ja isoista rahoista, sen vuoksi moraalinen kasvatustyö merkitsee tulevaisuudessa yhä enemmän. Jos lapset ja nuoret tuntevat dopingin monenlaiset vaarat, on heillä riittävästi selkärankaa valitsemaan urheilu-uralleen eettisesti kestävä tie."

Tässä tavoitteessaan ADT on Krouvilan mukaan saanut tukea suomalaisilta urheilujärjestöiltä, jotka ovat tehneet hyvää viestintä- ja kasvatustyötä.

"Meillä on noin kymmenen hyvin vahvaa antidopingtyötä tekevää lajiliittoa. Sitten keskialueella on sellaisia, jotka voisivat tehdä enemmänkin ja kolmantena joukko niitä, joilla olisi paljon parannettavaa. Ensi vuonna onkin tarkoitus käydä tarkemmin läpi lajiliittojen toimintaa."

Viestinnässä sähköinen antidopingpassi on havaittu hyväksi keinoksi pitää yhteyttä urheilijoiden ja ADT:n kesken. Toistaiseksi Suomen oma järjestelmä on kattavampi kuin Maailman Antidopingtoimiston WADA:n vastaava järjestelmä.

"Kunhan WADA:n systeemi vielä kehittyy, voi Suomikin mahdollisesti siirtyä siihen" Krouvia arvelee.



Suomi yksi edelläkävijöistä


Doping on mitä suurimmassa määrin kansainvälinen ongelma, siksi yhteistyö eri maiden antidopingtoimistojen ja lajiliittojen kesken on tärkeää.

Krouvilan mielestä Suomi on antidopingtyössä edelläkävijöitä, harvassa maassa on yhtä selkeä järjestelmä kuin meillä.

"Suomessa urheilujärjestöt lähtivät kehittämään antidopingtyötä ja siitä se on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Tätä nykyä ADT:n toiminta on täysin opetusministeriön rahoittamaa, mutta muuta tukea saadaan myös urheilujärjestöiltä", Pirjo Krouvila selittää.

Hänen mukaansa Lahden MM-hiihdot vuonna 2001 olivat selvästi käännekohta suomalaisessa antidopingtyössä. Ei tosin kansainvälisesti ainutlaatuinen, koska monissa muissakin maissa dopingongelman vakavuuteen on kunnolla havahduttu vastaavien tapahtumien jälkeen.

Krouvila arvioi, että maailmanlaajuisesti katsottuna on olemassa 15-20 maata, joilla on korkealaatuiset järjestelmät ja ISO-sertifikaatti antidopingtoiminnassa.

Seuraavassa maaryhmässä toiminta on järjestäytynyttä, mutta kaipaa vielä kehittämistä. Pohjimmaisina ovat ne maat, joissa toimintaa ei ole juurikaan kehitetty.

"Kansainväliset lajiliitot ja WADA pyrkivätkin kohdentamaan testaustoimintaa juuri tähän kolmanteen ryhmään", Krouvila kertoo, mutta ei halua mainita yksittäisiä maita.

Yhtenä keinona dopingin vastaisessa työssä ovat alueelliset antidopingorganisaatiot, joita on perustettu muun muassa Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Kun 5-10 maata tekee tiivistä yhteistyötä, voidaan myös kustannukset jakaa.

Ilmoita asiavirheestä