Sosiaalidemokraatit ovat päättäneet, etteivät he enää kiusaa hallituskumppaniaan keskustaa sloganilla kepu pettää aina. Hallituksessa kepu on ollut kiltisti.
Mutta päästäänkö mihinkään siitä, että kepu pettää aina? Ainakin kristillisdemokraatit ovat saaneet kouriintuntuvan opetuksen puolueen luonteenlaadusta. Bjarne Kallikselle kepun petturuus maksoi kolme-neljä kansanedustajan paikkaa, pari omaa loikkaria ja puheenjohtajan paikan.
Perjantain Helsingin Sanomien tietojen mukaan kristillisdemokraatit ja keskusta solmivat syksyllä 1999 sopimuksen keskinäisestä avunannosta kaksissa vaaleissa. Kristillisdemokraatit asettuvat viime presidentinvaaleissa julkisesti keskustan Esko Ahon taakse, jos keskusta solmii vaaliliiton kristillisdemokraattien kanssa viidessä vaalipiirissä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.
Keskusta kuitenkin hylkäsi vaaliliitot kristillisdemokraattien kanssa. Seuraukset kristillisdemokraateille olivat kovat. Puolueen äänimäärä kasvoi, mutta kansanedustajien lukumäärä laski kymmenestä seitsemään. Kaiken huipuksi Lyly Rajala loikkasi kokoomukseen, kuten myös europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhonen.
Aamu-tv:ssä puoluesihteeri Eero Lankia kiisti sopimuksen olemassaolon. Muussa elämässä sopimus on sopimus, vaikka kirjallista sopimusta ei olisikaan. Kädenpuristus ja suullinen sopimus riittävät. Työsopimuskin voi olla suullinen. Toisin on politiikan maailmassa.
Sopimusta ehdotti kristillisdemokraattien johto. Keskustan puolesta kättä päälle löivät Aho, Seppo Kääriäinen ja Eero Lankia. HS:n tietojen mukaan asiasta laadittiin kirjallinen muistio, mutta keskustalaiset eivät suostuneet sitä allekirjoittamaan siinä pelossa, että sopimus vuotaisi julkisuuteen. Kokemuksia tällaisestakin on.
Vuoden 1987 vaalien alla kepun, kokoomuksen ja RKP:n johtomiehet sopivat porvarihallituksen muodostamisesta. Allekirjoitettu kirjallinen sopimus talletettiin Kari Kairamon kassakaappiin. Eipä aikaakaan, kun asia tuli julkiseksi. Mauno Koivisto suuttui ja ohjasi omin käsin kokoomuksen hallitukseen. Syntyi Harri Holkerin sinipunahallitus.
Salainen sopimus sinänsä ei ole yllätys. Keskusta kävi presidentinvaalien alla niin kovilla kierroksilla, että se olisi myynyt vaikka isoäitinsä, jotta Aho valittaisiin.
Samassa rytäkässä kokoomuksen ja keskustan välit kärsivät kolauksen, kun kokoomuksen johto ei julkisesti ryhtynyt tukemaan Ahon presidenttiyttä. Oikeastaan kävi päinvastoin. Monet tunnetut kokoomuslaiset naisvaikuttajat asettuivat Tarja Halosen tueksi. Tasa-arvon nimissä haluttiin vihdoinkin saada nainen presidentiksi.
Mutta oli toinenkin syy, jonka vuoksi kokoomuksen johto ei ryhtynyt julkisesti liputtamaan Ahon puolesta. Porvarihallituksen aika oli kokoomukselle kova oppitunti, joka ei hevin unohdu. Keskusta kohteli hallituskumppaniaan niin härskisti, että siitä olisivat suuttuneet enkelitkin, saati sitten itsetietoiset poliitikot.
Kristillisdemokraatit pitivät oman osansa sopimuksesta. Vuoden 2000 presidentinvaalien alla puolueen johtohenkilöt toisensa perään asettuivat tukemaan Ahoa. Mutta kun tuli tuen takaisinmaksuaika, keskustan vahvat piirit eivät vaaliliittoja hyväksyneet.
Puoluesihteeri Eero Lankia sanoo nyt hurskaasti, ettei politiikka ole kaupankäyntiä. Jaaha. Tuskin on olemassa toista puoluetta, joka on pitänyt yhtä suurta poliittista osto- ja myyntiliikettä kuin kepu.