Kristillisdemokraatit on puolueena vaikea johdettava kenelle tahansa. Lähes kymmenen vuotta puheenjohtajana toimineen Bjarne Kalliksen tavoitteena oli tehdä puolueestaan eurooppalainen kristillisdemokraattinen puolue, joka keskittyisi maallisiin asioihin ja jättäisi uskonnolliset asiat herätysliikkeille. Suomen kristillisen liiton nimen Kallis onnistui muuttamaan. Toinen asia on, pääsikö puolue pysyvästi eroon fundamentalistisesta ilmeestään.
Kalliksen linja ja nimenmuutos olivat vaikeita asioita puolueen vanhoilliselle kannattajakunnalle. Kiistat olivat niin repiviä ja henkilökohtaisiakin, että puolueen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola vaihtoi puoluetta. Loikka eurovaalien alla kokoomukseen oli kova isku niin puolueelle kuin puheenjohtaja Kalliksellekin, etenkin kun Korhola uusi paikkansa europarlamentissa.
Kallis onnistui nostamaan puolueensa kannatuksen RKP:n rinnalle, 4-5 prosenttiin. Viime vaalien alla keskusta sanoi irti vaaliliittoyhteistyön, mikä vaikutti kansanedustajien lukumäärään. Vaikka äänisaalis oli hyvä, 5,3 prosenttia, kansanedustajien määrä jäi vaatimattomaksi eli seitsemään. Kaiken lisäksi eduskuntaryhmä hupeni kuuteen, kun oululainen Lyly Rajala loikkasi kokoomukseen.
Eurovaalien jälkimainingeissa Kallis ilmoitti yllättäen eroavansa kesken puheenjohtajakautensa. Päätökseen vaikutti parjauskampanja, jossa kristillisdemokraatteja kehotettiin keskittämään äänet Kalliksen kilpailijalle, lääkäri Pekka Reinikaiselle. Osin luopumisessa on myös taktiikkaa. Kun puolue saa uuden puheenjohtajan juuri kunnallisvaalien alla, sen uskotaan näkyvän mediassa - ja vaalituloksessa.
Kalliksen paikkaa on hyvin vaikea täyttää. Siksi seuraajaksi ei olekaan tunkua. Lähtökohtana on ollut, että uuden puheenjohtajan on oltava kansanedustaja, mutta tilanne on surkea, kun kaikki ryhmän jäsenet ovat kieltäytyneet jo kertaalleen kunniasta. Lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen harkitsee nyt kuitenkin Sari Essayahin kieltäytymisen jälkeen asiaa uudelleen. Hän oli alun perinkin vahva ehdokas tehtävään.
Jos Räsänen sanoo toistamiseen ei, katseet on suunnattava ulos eduskunnasta. Entinen kansanedustaja, oululainen Marja-Leena Kemppainen olisi silloin varteenotettava vaihtoehto. Eduskunnan jäsenet ovat politiikan keskiössä, mutta eivät politiikka ja päätöksentekokoneisto ole outoja entisille kansanedustajillekaan. Paljon hankalampaa on saada ote puolueen vanhoillisesta kentästä.
paakirjoitus@kaleva.fi