Siitä lähtien kun Oulusta sitoutumattomana kristillisdemokraattien listoilta valittu Lyly Rajala istuutui eduskunnan jakarandajakkaralle, on arvuuteltu, milloin hän loikkaa. Räväköistä mielipiteistään tunnetulla Rajalalla oli olematon side kristillisiin. Hän itse myönsi nyt kytkyn pelkäksi laskelmoinniksi.
Mutta ei loikka kokoomukseenkaan sujunut taiteellisten tyylipisteiden osalta kehuttavasti. Lähtölavalla oli tunkkaista valehtelua. Lyly Rajala piti viime päivät mykkäkoulua ja kristilliset puhuivat palturia. Aikaisemmin molemmat puhuivat muunneltua totuutta. Tämähän on eduskunnan istuntosalissa käytetty versio siitä, mitä kansalaiset kutsuvat valehteluksi.
Kun loikka vuoti julkisuuteen, alkoi kummallinen selittely ja kuurupiilo. Vielä oudompaan valoon kaikki asettuu, kun katsoo puheita hieman taaksepäin.
Pitkin kevättä ja vielä alkusyksystä Rajala ja kristillisdemokraattien johto vakuuttelivat, että kaikki sujuu hyvin eikä pienintäkään toraa ole mistään. Tyytymättömyyttä ei kuulemma ole loikan jälkeenkään. Uskokoon ken tahtoo. Ei tyytymätön lähde joukosta.
Tosiasiassa Lyly Rajala oli kristillisdemokraateille kiusallinen alusta alkaen. Hänhän tiputti istuvan kansanedustajan Marja-Leena Kemppaisen. Ryhmässä moni paheksui Rajalan mielipiteitä viinien saamisesta maitokauppoihin ja bordellien laillistamisesta. Vallitsi teennäinen rauha, mutta ilmassa leijui epäluuloinen karsastus.
Puolueen puheenjohtaja Bjarne Kallis, täysverinen poliitikko ja melko taitavakin peluri, yritti olla tasapainottavana voimana. Hän pystyi pitämään kulissit pystyssä. Ryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen ilmoitti elokuun ryhmäkokouksen yhteydessä ottavansa Lyly Rajalan puhutteluun bordellipuheista, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Nyt kirkastuu sekin, miksi ei.
Räsänen on paljastanut STT:lle osanneensa odottaa Rajalan lähtöä, koska tämä oli kertonut hänelle "jo kuukausia sitten", että tulee jättämään kristillisdemokraattien ryhmän. Lähtökuopissa kyykkivää on turha suoristaa riviin.
Silkkaan sumutukseen koko kristillisdemokraattien ryhmä - siis Lyly Rajala muiden joukossa - sortui lokakuun alussa kirjoittaessaan vastineen Helsingin Sanomiin, jossa europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan loikan ennakoitiin saavan seuraajia kansanedustajien joukosta. Ryhmä vakuutti yhteisvastineessa työskentelevänsä hyvässä hengessä ja tuomitsi väitteet perättömiksi, mielikuvituksellisiksi huhuiksi.
Kun ainakin Rajala ja Räsänen, todennäköisesti Kalliskin, tiesivät tulevasta loikasta, he puhuivat ryhmän yhtenäisyydestä puuta heinää ja tekivät sen tietoisesti. Tämä vaikuttaa enemmän farisealaiselta kuin kristilliseltä. Mielikuvitukselliset huhut osoittautuivat paikkansa pitäviksi.
Tuskin kristillisdemokraatteja uhkaa joukkopako. Rajalan lähtö oli enemmänkin pieni välisoitto. Mutta jos samaan soppaan hämmennetään alenevat kannatusluvut ja tulevat europarlamenttivaalit, kristillisdemokraattien tilanne on jo melko tuskainen. Tarvitaan paljon muutakin kuin voimistuva taistelutahto, jota Kallis nyt lupailee.
Korholan kokoomusloikan myötä puolue menetti ainoan euroedustajansa. Yhtään vetovoimaista nimeä ei listoille löydy. Kallis itse lähtee, pakon sanelemana, yrittämään europarlamenttiin. Hätäkeinona kristilliset miettivät vaaliliittoa perussuomalaisten kanssa. Se on jäänyt viimeiseksi oljenkorreksi yrittää saada yksi paikka.
Mitä sitten, jos Kallis menee läpi? Kuka ja mikä pitää sen jälkeen puolueen kasassa? Brysselistä puoluetta ei voi johtaa. Kuusihenkiseksi kutistuneessa eduskuntaryhmässä Päivi Räsänen on ainoa, jonka voisi kuvitella puheenjohtajan nuijan varteen. Muutenkin hän taitaa olla ainoa.
Miten lähellä auringonlaskua ja käytännössä kokoomuksen ja keskustan syliin hajoamista kristillisdemokraatit ovat? Kuluva vaalikausi ei vielä ole ratkaiseva, mutta vuoden 2007 eduskuntavaalit ovat puolueelle jo kohtalon kysymys.
Kallis otti pari vuotta sitten tietoisen riskin lähtiessään muuttamaan puoluetta enemmän keskieurooppalaisten kristillisdemokraattien suuntaan. Samalla kun vanha kuva hieman modernisoitui, alkoikin kannatuspohja murentua. Perinteisiä uskonnollisia näkökulmia painottavat kannattajat alkoivat etääntyä.
Voimakkaampaa modernisointia haluavat taas ovat olleet tyytymättömiä uudistusvauhtiin. Heidän mielestään uskontoa ja politiikkaa ei saisi sekoittaa liian voimakkaasti keskenään.
Riskinotto uhkaa epäonnistua. Poliittinen toimintalinja ei ole kestävä, jos se on pyristelyä vanhan ja uuden välillä. Vanhalle linjalle ei taas ole olemassa enää poliittista tilausta. Uusi ei ole vielä tarpeeksi kirkas. Askeleita otetaan vuorotellen eteenpäin ja taaksepäin.
Juuri tämä tepastelu voi koitua kohtalokkaaksi. Jos Suomen kristillisdemokraatit eivät onnistu samaistumaan tarpeeksi yleiseurooppalaiseen aatevirtaan, osa väestä löytää helposti poliittisen kotinsa kokoomuksesta tai keskustasta.
Rajalakin hylkäsi paitsi kristilliset myös sitomattomuuden. Siirtyessään kokoomuksen ryhmään hän otti puolueen jäsenkirjan. Jälkimmäinen oli hinta, minkä Rajala joutui maksamaan. Sitoutumattomana kokoomus ei häntä riveihinsä kelpuuttanut.
Vaikka Rajala oli selvittänyt, että kokoomuksen ryhmä luopui viime keväänä ryhmäkurin käytöstä, vapaamatkustajaa ei siellä hyväksytä. Tästä on hyvässä muistissa Seppo Kanervan sooloilu viime vaalikaudella. Maalisvaalien ehdokaslistoille Kanervaa ei enää huolittu.
Lyly Rajalalla on toki jatkossakin ajattelun vapaus, mutta toiminnassa voi tulla rajat vastaan. Oma lukunsa on, miten hänet kesytetään. Vastaanotto ei nimittäin ollut vain hurraava. Monen mielestä Rajalle annettiin koeaika.