-- Tuusulan tapauksessa on samanlaisia piirteitä kuin amerikkalaisissa koulujen ampumistapauksissa. Sielläkin yksittäinen ammuskelija on ampunut yhtäkkiä kohti useita ihmisiä, pohtii kriminaalipsykologiaan erikoistunut psykologian dosentti, koulupsykologi Jaana Haapasalo.
Mediapsykologi Anu Mustonen on samoilla linjoilla. -- Jostain syystä Tuusulan ammuskelija on tällaisen toimintamallin tai idean saanut mieleensä. Varmasti siinä on otettu mallia maailmalta.
Vaikka kouluissa tapahtuvat ampumistapaukset ovat Suomessa erittäin harvinaisia, Yhdysvalloissa niitä on ollut kymmeniä.
Aihepiiriä on tutkittukin. Haapasalo kuvaa, ettei amerikkalaisissa kouluissa ampuneilla ole yhtä yhteistä tekijää, mutta kolmasosa heistä on kuitenkin ollut muista syrjäytyneitä, yksinäisiä susia.
Mediapsykologi Mustonen painottaa, että Suomi on edelleen turvallinen maa asua. -- Vaikka kyllähän täälläkin on varmaan osattu jo odottaa kaikenlaisia lieveilmiöitä.
Huolestuttavaa on mediapsykologin mukaan se, että kyseisen henkilön ongelmia ei ole ajoissa huomattu eikä niihin ole puututtu. -- Teosta huomaa, että tekijä on selvästi halunnut näkyvää ja julkista väkivaltaa. Kun ihmisellä on näin valtavan suuri pahoinvointi, hän olisi tarvinnut ajoissa apua.
Ei tarvetta metallinpaljastimille
Haapasalo toteaa, että osassa kouluja valvontakamerat ovat jo arkea. Amerikkalaistyylisille metallinpaljastimille hän ei kuitenkaan näe kouluissa tarvetta. -- Ne olisivat aika ikäviä.
Sen sijaan kriisi- ja turvaohjeet ovat Suomessa pakollisia. -- Niiden pitäisi löytyä joka koulusta. Niissä otetaan kantaa kaikenlaisiin yllättäviin kriiseihin, Haapasalo lisää.
Myöskään Mustonen ei näe metallinpaljastimia tarpeellisiksi suomalaisissa kouluissa. -- Ei yksittäistapaus tee Suomen kouluja turvattomammaksi. Vaikka tietysti tällaisetkin asiat tulevat seuraavassa vaiheessa pohdittavaksi.