Etteikö muka säännöllistä kuvataidekirjoittelua?
40-vuotistaivaltaan juhliva Oulun Taiteilijaseura on päättänyt unohtaa, että jo ennen sen perustamista ja ennen vakituisia kulttuuriosastoja kuvataiteesta on kirjoitettu oululaisiin sanomalehtiin säännöllisesti.
Perinteestä on tehty selvitys ainakin Kalevan kuvataidekirjoittelu 1950-luvun osalta ja todettu sen olleen koko kymmenluvun säännöllistä.
Puolen vuosisadan takaisesta keskusteluilmapiiristä kertoo, että Merikoskikerho, joka toimi aktiivisesti 1950-luvulla, ei arvostanut tuolloisia Kalevan kuvataidekriitikoita vaan toivoi vuonna 1954 julkaistun uutisen mukaan uusia raikkaita tuulia. Kriitikko, jota vastaan kirjoitus oli lähinnä suunnattu, oli lehden oma toimittaja Bruno Aholinna, joka paitsi toimi kuvataidekriitikkona koko 1950-luvun alun, oli myös itse harrastajamaalari.
1950-luvun puolivälissä Aholinnaa seurasivat vakituisina kriitikoina Oulun osalta kuvaamataidonopettajat Mikko Asunta ja Helinä Harjunen sekä taidegraafikko-kuvanveistäjä Raimo Metsänheimo.
1960-luvulla, jonka loppupuolella Kalevan kulttuuriosasto vakinaistui, vakituisiin kuvataidekriitikoihin kuuluivat Metsänheimon jälkeen mm. kuvaamataidonopettaja, sittemmin Savonlinnan taidelukion rehtori Pertti Pulkkinen, seminaarinlehtori UntoImmonen ja kuvataiteilija, runoilija Ahti Susiluoto.
1970-luvulla Kalevaan kirjoittivat säännöllisesti Oulun näyttelyiden osalta kuka pitempiä, kuka lyhyempiä jaksoja, mm. silloinen kuvaamataidonopettaja, nykyään kuvataiteilija Reijo Hukkanen sekä tutkija Riitta Konttinen. Konttinen tuli myöhemmin tunnetuksi tutkimuksistaan, joilla hän nosti suomalaiset 1880-luvun maalarisiskot näille kuluvaan asemaan suomalaisessa taidehistoriassa.
1980-luvun kirjoittajiin kuului Oulun alueella mm. kuvaamataidon lehtori Heikki Kastemaa, ja 1990-lukua ovat hallinneet ja jatkaneet uudelle vuosituhannelle fil.maist. Riitta Mäkelä ja arkkitehti Timo Jokelainen.
Kahdeksan säännöllistä yhtä aikaa
1970-luvun puolivälissä Kalevan kuvataidekirjoittajatilanne päivitettiin Vaasassa pidetyssä Suomen Kulttuurirahaston seminaarissa ja siitä julkaistussa kirjassa.
Seminaarin teemana oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kuva. Seminaarista toimitettua teosta käytettiin sittemmin oppikirjana.
Kulttuurikuva -teoksen tapaustutkimuksesta selviää, että talvikautena 1974-75 Kalevassa kirjoitti säännöllisesti kahdeksan kuvataidekriitikkoa. Yksi hoiti Oulua vaikutusalueineen, pari työskenteli Oulun läänin eteläosassa, Pyhä- ja Kalajokilaaksoissa, yksi hoiti Kemin ja Tornion tienoota, yksi Rovaniemeä ja ympäristöä, yksi Raahen vaikutuspiiriä, yksi Helsingin näyttelyitä ja yksi niitä alueita, joita muut eivät ehtineet sekä kirjoitti kuvataidekirjoista ja -lehdistä. Kirjan jutussa hoksautetaan oman esimerkin valossa muita lehtiä siitä, että myös arkkitehtuurista on syytä ryhtyä kirjoittamaan.
Taustamateriaalina on käytetty jutun kirjoittajan lehdistö- ja tiedotusopin laudaturtyötä Kuvataidekirjoittelu Kalevassa 1950-luvulla (Tampereen yliopisto 1969) ja Suomen Kulttuurirahaston kirjaa Kulttuurikuva (Kaleva 1976).