Krii­ti­kon va­lin­nois­sa tans­ka­lais­ten oma so­ta­trau­ma Jyl­lan­nin hiek­ka­dyy­neil­tä

Ei kai semmoista maata olekaan, jolla ei olisi jotakin sotakatumusta. Tanska oli saksalaisen saappaan alla toisessa maailmansodassa, mutta keväällä 1945 vahinkoa otettiin julmasti takaisin. Martin Zandvlietin riipaiseva elokuva muistuttaa, että miinanraivaukseen Jyllantiin komennettiin saksalaisia sotavankeja – samoja keskenkasvuisia poikia, jotka Hitlerin valtakunnassa revittiin viimeiseksi tykinruoaksi rintamalle. (Tanska 2015)

Irvin Kershnerin ohjaama seikkailu unohtuu joskus laskuista, kun James Bond -elokuvia listataan. Se valmistui ”virallisen” Bond-sarjan ulkopuolella, mutta aitoustakuu varmistui, kun Sean Connery saatiin houkuteltua vielä kerran päärooliin. Tupee hulmusi jo konkarin otsalla, mutta karismakertoimia ja itseironiaa riitti edelleen. Perusasiat ovat kunnossa sikälikin, että maisemat ovat hehkeitä, ja ydinaseista on riesaa. (Britannia 1983)

Nyt on tähdillä ruuhkaa. John Wells ohjasi Tracy Lettin Pulizer-palkitun näytelmän pohjalta perhedraaman, jonka mehevät henkilöhahmot ja pirteästi pippuroitu dialogi houkuttelivat paikalle Meryl Streepin, Julia Robertsin, Ewan McGregorin, Sam Shepardin ja Chris Cooperin. Noin niin kuin aluksi. Pelkkää tuttujen naamojen karnevaalia ei tragikomedia kuitenkaan ole. Elämä vihloo sairauksien, syytösten ja addiktioiden muodossa. (USA 2013)