Bryssel Ranskan EU-puheenjohtajuuden kynnyksellä viime juhannuksena unionin valtionjohtajat ja virkamiehet odottivat kauhulla dynaamisena ja vikkelänä tunnetun Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn tulevia aloitevyöryjä. Olihan Ranska ollut kärsimättömästi ottamassa Euroopan unionin vetovastuuta jo edellisen puheenjohtajamaa Slovenian kaudella.
Muissa EU-maissa tirskuttiin myös avoimesti Sarkozylle, jonka suosio oli kotimaassa romahtanut pohjalukemiin lähinnä sisäpoliittisten linjavetojensa, tahdittomien julkisten tölväisyjensä ja ärtymystä herättävän avioelämänsä takia.
Pelättiin niin ikään, että Ranska ajaa vanhaan tyyliinsä kursailematta omia etujaan EU:n kustannuksella.
Tiedettiin kuitenkin, että Sarkozylla oli kovia näyttöjä kansainvälisestä pätevyydestä ja siten aineksia ottaa suuri rooli
EU:n kasvona ja ulkopolitiikan yhtenäistäjänä.
Sen hän myös teki.
Ranska halusi ottaa otteen EU-puheenjohtajuudesta heti heinäkuun alussa eikä jäädä odottamaan kesälomien yli, jolloin puolet kaudesta olisi mennyt ohitse tekemättä mitään.
Heti kauden alkajaisiksi Sarkozy kutsui koolle Välimeri-huippukokouksen Pariisiin, jossa hän sai Lähi-idän valtiot osoittamaan poikkeuksellisia rauhaneleitä.
Sitten tuli Georgian kriisi. Sarkozy ei kauan aikaillut. Eurooppa oli lopulta se taho, joka kykeni reagoimaan ja pystyi nopealla toiminnallaan ryhtymään konfliktin välittäjäksi.
Kahdeksan viikon kuluttua sodan alkamisesta Sarkozy sai taakseen koko 27 maan yhteisön tuen, jolla ratkaisu kiistaan ja sopimus Venäjän kanssa saatiin aikaiseksi.
EU:n yhtenäinen viesti Venäjälle oli selkeä. Maan oli noudatettava kuusi kohtaa käsittävää tulitaukosopimusta, vetäytyä kriisiä edeltäviin asemiin ja sallia kansainvälinen läsnäolo Georgiassa.
EU aikoo nyt arvioida perinpohjaisesti suhteensa Venäjään ennen marraskuun EU-Venäjä-huippukokousta. Siihen saakka unioni lykkää neuvotteluja uudesta EU:n ja Venäjän kumppanuussopimuksesta.
Sitten tuli finanssikriisi. Kun kävi selväksi, että Yhdysvalloista alkanut kriisi alkaisi vaikuttaa dominoefektin tavoin myös Euroopan talouteen, Sarkozy kutsui pikaisesti koolle suuret eurooppalaiset talousmaat ja jätti esimerkiksi muut euromaat hätäkokouksen ulkopuolelle.
Markkinat eivät tempauksesta talttuneet - päinvastoin ne reagoivat niin kuin pitikin kurssien jatkettua alamäkeä, kunnes EU:lta saatiin yksimielinen viesti muulle maailmalle.
Pienen alkukangertelun ja hötkyilyn jälkeen Sarkozy sai EU:n puhumaan yhdellä äänellä euroryhmän hätäkokouksessa Pariisissa pari viikkoa sitten, jolloin euromaat lupasivat taata pankkiensa maksuvalmiuden.
Sarkozy toimi tyylikkäästi, koska hän kuunteli myös muita. Puheenjohtajakautensa aikana Ranska on niin ikään suostunut vetämään muita räväköitä aloitteita pois pöydältä, mikäli ne eivät ole saaneet vastakaikua. Esimerkiksi Sarkozyn puheet eurooppalaisesta roskapankista loppuivat lyhyeen, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel teilasi aloitteen alkuunsa.
Torstaina Brysselissä päättyneen EU-huippukokouksen tunnelma oli monen EU-johtajan mukaan erittäin yhteistyöhakuinen. Sarkozy sai jäsenmaat ajamaan kansainvälisen finanssijärjestelmän suuruudistusta, jossa on tarkoitus panna uusiksi kansainvälisen rahoitusjärjestelmän periaatteet ja pelisäännöt valvontaa ja kirjanpitosääntöjä myöten.
Sarkozy ja EU:n komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso matkustivat Bushin loma-asunnolle Camp Davidiin lauantaina esittelemään ehdotusta.
Sarkozy kutsui jo marraskuussa koolle maailman johtavat teollisuusmaat pohtimaan rahoitusremonttia.
Kansainvälinen finanssikriisi näyttää avanneen Ranskalle mahdollisuuden nousta kansainvälisen talousjärjestelmän synnyttäjäksi ja Euroopan todelliseksi suunnannäyttäjäksi.
Kriisit lopettivat Sarkozylle naureskelun. Ulkoministeri Alexander Stubbin mukaan nyt moni EU-johtaja kuuluu "Sarkrozy-faniklubiin", kun EU-puheenjohtaja on saanut vahvistettua EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä entistä yhtenäisemmän linjan myös unionin talouspolitiikkaan, vaikka unionia uudistavaa Lissabonin sopimusta ei olla saamassa voimaan aiotussa aikataulussa.
Merkelin lisäksi Sarkozylle ovat antaneet tunnustusta muiden muassa Britannian pääministeri Gordon Brown. Myös Suomen hallitus katsoo Sarkozyn osoittaneen erinomaista johtajuutta keskellä talouskriisiä.
"Tämä on hyvä esimerkki siitä, että EU:ssa puheenjohtaja ei tee agendaa vaan agenda tekee puheenjohtajan", Stubb selitti Sarkozyn onnistumista.
Pääministeri Matti Vanhasen mukaan vanha klisee siitä, että kriisit vahvistavat EU:ta, on tullut todistettua viimeisten kuukausien aikana.
"Ranska on tehnyt paljon työtä EU:n yhdistämiseksi. Eurooppa on osoittanut suuntaa, ja toivottavasti Yhdysvallat seuraisi perässä", Eurooppa-ministeri Astrid Thors toivoi.
Ainakin Georgian ja Venäjän välisen kriisin väliaikaisessa rauhoittamisessa ja talousjärjestelmän pelastamisessa Sarkozy tuntuu olleen avainroolissa.
Kriisit ovat kasvattaneet Sarkozysta vastuullisen EU-puheenjohtajan, joka on saanut unionin puhumaan yhtenäisellä äänellä, mutta joka on myös tarvittaessa osannut ottaa muiden mielipiteet huomioon.
Ulkopolitiikassa Sarkozy on kannuksensa ansainnut. Talouskriisi jatkuu kuitenkin vielä pitkään, joten määrätietoista johtajuutta tarvitaan vastakin.
Erityisesti Sarkozyn on keskityttävä Ranskan talouteen yhä kovemmalla tarmolla. Hänen valtakaudellaan Ranskan valtionvelka on ajautunut entistä kovempaan ahdinkoon, talous ajautumassa taantumaan ja budjetti jäänyt pysyvästi alijäämäiseksi.
Ranska on lykännyt omalta osaltaan euromaiden sitoumusta saada valtionbudjetit tasapainoon vuoteen 2010 mennessä. Ensin Sarkozy lykkäsi tavoitetta yksipuolisesti vuoteen 2012, ja nyt hän käyttää talouskriisiä verukkeena sille, että hän ei enää sitoudu siihenkään.