Samalla kun Oulun kaupungin romahtaneesta taloudesta ollaan huolissaan valtakunnan tasolla ja ministeriöissä, kaupungin hallintoportaasta löytyy toisenlaista kummasteltavaa. Kaleva kertoi (15.8.) esimerkin, jossa Oulun keskustan terveysasemalla työskentelevällä sairaanhoitajalla on ainakin viisi porrasta esimiehiä.
Johtajien runsas määrä työntekijää kohti on sairaanhoito-organisaatiossa todennäköisesti perusteltu, ja jokaiselle löytyy varmasti asiaankuuluvaa tekemistä. Tästä huolimatta pomopaljous vaikuttaa ulospäin hulvattomalta kun sitä peilaa kaupungin talousahdinkoa ja säästötarpeita vasten.
Johtajien virkoihin valitut eivät ole syyllisiä siihen, että Oulun kaupungin hallinnosta on muodostunut paksu ja mukava patja. Syyt ovat muualla. Hallinto on paisunut ajan saatossa, mutta ilmeisesti niin kutsuttu tilaaja–tuottaja-malli ei keventänytkään organisaatiota vaan päinvastoin lisäsi johtajaportaita ja sekavuutta. Onneksi siitä ollaan luopumassa.
Toinen kasvupyrähdys koettiin kuntaliitosten jälkeen. Liitoskuntien päteville virkamiehille taattiin johtotehtäviä, vaikka järkevää tekemistä ei tosiasiallisesti löytynyt. He istuvat johtajina, koska tuli luvatuksi.
Oulu elää teknologisen nousukauden jälkeistä jyrkkää laskukautta. Vaikeina aikoina kannattaa katsoa myös peiliin. Ratkaisu löytyy monesti sieltä.
Kaupungin organisaatioiden tulisi tutkailla kriittisesti omaa toimintaansa ja perustehtäväänsä. Huomio tulee kiinnittää siihen, onko johtoporrasta kenties liikaa. Organisaation kannattaa kysyä itseltään yksi armoton kysymys: toimisiko järjestelmä yhtä hyvin tai jopa paremmin kevyempänä ja ketterämpänä?
Pääkirjoitus