Valtio tukee Lapin kriisikuntia, mutta edellyttää tiukkaa vyönkiristystä. Tavoite on tasapainottaa talous, mutta niin, etteivät peruspalvelut kohtuuttomasti heikkene.
Lapin kriisikunnat yritetään kammeta omille jaloilleen. Erityinen Pohjois-Lappi -työryhmä esitti hiljattain Lapin seutukuntiin yritysten sosiaaliturvamaksujen alennuskokeilua, jonka hallitus myös hyväksyi. Kuntaliitto ei kuitenkaan ole tyytyväinen, vaan vaatii kokeilun piiriin myös kunnat ja seurakunnat.
Nyt työryhmä on tutkinut perinpohjin kolmen kriisikunnan - Pelkosenniemen, Savukosken ja Utsjoen - talouden. Syyt niiden talouskriisiin ovat liian suuret menot ja liian pienet tulot. Valtionosuusuudistus ja yhteisöveron jakoperusteiden muutokset ovat kutistaneet verotuloja. Vain Utsjoella yhteisöveron merkitys on vähäinen. Muuten sen talousongelmien taustat ovat samat kuin kahdessa muussa kriisikunnassa.
Pohjois-Lapin kriisikunnille luvataan huomattavat summat harkinnanvaraista valtiontukea, jos ne toteuttavat työryhmän laatiman säästöohjelman vuosille 2000-2004. Utsjoki on saamassa noin miljoona, Savukoski noin 700 000 ja Pelkosenniemi runsaat 500 000 euroa. Utsjoella miljoona euroa merkitsee yli kymmentä prosenttia vuosibudjetista.
Näillä avustuksilla korvattaisiin pääosin tai kokonaan ainakin tänä ja ensi vuonna valtionosuusuudistuksen ja yhteisöverojärjestelmän muuttamisesta aiheutuneet menetykset. Kunnat saavat avustukset syyskuussa, mutta vain sillä ehdolla, että ne ryhtyvät toteuttamaan säästöohjelmaa. Hallitus kuitenkin hyväksyy lopullisesti tukieurot vahvistaessaan avustukset.
Säästöohjelma merkitsee vyönkiristystä ja vaatii uudenlaista ajattelua palvelujen tuottamisessa. Harkinnanvaraiset avustukset menevät kokonaan kuntien velkojen maksuun, jotta kunnat pääsevät ulos syvästä velkakierteestä. Säästökuuri on rankka, vaikka työryhmä on tehnyt ne yhdessä kuntien kanssa. Myös päätöksentekomekanismeja on tehostettava.
Jokaisen kunnan on pantava menotalous kuriin ja laadittava käyttötalouden säästöohjelma. Jos menoja on supistettava 14 prosenttia, kunnat tuskin selviävät ilman irtisanomisia. Niiden on siirrettävä investointeja rajoittaakseen velkaantumistaan, myytävä omaisuutta eli metsää ja käytettävä tuotot velan lyhentämiseen, ei uusiin investointeihin tai palveluihin.
Peruspalveluista ei tietenkään saa tinkiä, mutta niiden tuottamisessa voi käyttää luovuutta. Peruspalveluja voidaan tuottaa yhdessä Norjan kuntien kanssa. Lainsäädäntö ei yhteistyötä estä, vaan asenteet ja epätietoisuus siitä, voidaanko palveluja ostaa tai tuottaa yli rajojen. Kunnat tarvitsevatkin selkeän tietopaketin sosiaaliturvasta ja verotuksesta suomen, ruotsin, norjan ja saamen kielillä. Pitemmällä tähtäimellä kunnille näet voi olla edullisempaa ostaa palvelut Norjasta kuin tuottaa ne itse. Tarkoitus onkin laatia selvitys, jossa vaihtoehtoja vertaillaan.
Kuntaliiton mielestä Pohjois-Lapin kunnat tarvitsevat tehokkaampia tukitoimia mitä nyt esitetään. Liitto arvostelee nykyistä valtionosuusjärjestelmää siitä, ettei se ota riittävästi huomioon alueen olosuhteita. On kuitenkin hyvin vaikea laatia sellaista tukijärjestelmää, joka ottaisi huomioon kaikkien kuntien erityisolosuhteet. Paljon auttaisi sekin, että kuntia olisi vähemmän. Toinen keino olisi ohjata valtionosuus seutukunnille. Mutta se tuskin onnistuu. Riitaa tuen jakamisesta syntyisi seutukuntien sisällä.
Valtio vaatii kriisikunnilta paljon. Tiukka ohjaus ja valvonta ovat kuitenkin ainoa keino päästä selville vesille. 1990-luvun alussa Karkkila oli lähes konkurssikypsä. Erityislailla ja tehokkaalla vyönkiristysohjelmalla se pääsi vaikeuksien yli. Nyt Karkkilan talous on kohtuullisessa kunnossa. Keppi ja porkkana -linja toimi.