Suomalaisessa oikeuskäytännössä vähätellään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, sanoo Raiskauskriisikeskus Tukinaisen oikeudellisen työn kehittämispäällikkö Riitta Silver.
– Tekoa halutaan usein vähätellä etenkin silloin, kun uhri on lähellä suojaikärajaa. Päätöksiä saatetaan perustella esimerkiksi sillä, että uhri on itse ollut aktiivinen.
Silverin mielestä perusteet, joilla Itä-Suomen hovioikeus lievensi poliisimiehen tuomiota 15-vuotiaan raiskauksesta ehdolliseksi, olisi pikemminkin pitänyt nähdä rangaistusta koventavina perusteina.
– Uhri on ollut alle suojaikärajan oleva lapsi, raiskauksessa on käytetty väkivaltaa ja tekijänä on ollut häntä huomattavasti iäkkäämpi, tietyssä asemassa oleva henkilö.
Silverin mukaan jo ikäero muodostaa tekijälle auktoriteettiaseman.
Hän painottaa, että suojaikäraja on täsmälleen 16 vuotta.
– Semmoista käsitettä kuin ”lähellä suojaikärajaa” ei mielestäni voi koskaan käyttää perusteluissa.
Suomessa tulisi hänen mukaansa ottaa oppia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen seksuaalirikoksia koskevista päätöksistä.
– Siellä on kiinnitetty huomiota nuorten ihmisten erityisen suojattomaan asemaan ja siihen, että alaikäisten raiskaustapauksiin liittyy erityisiä psykologisia tekijöitä. Viranomaisten ammattitaitoon pitäisi kuulua tämän puolen asiantuntemus.
Silver muistuttaa, että minimirangaistukset seksuaalirikoksista ovat Suomessa verrattain varsin lieviä. Muun muassa Ruotsissa minimirangaistus raiskauksesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kaksi vuotta.
– Se voi kertoa siitä, miten me Suomessa suhtaudumme näiden rikosten vakavuuteen. Uhri kokee, että tekijälle ei tule mitään rangaistusta, jos rangaistus on ehdollinen. Se kyllä loukkaa hänen oikeudentajuaan.