Lähi-idän uusin selkkaus olisi saatava kiireesti rauhoitetuksi. Kansainvälisistä joukoista voi vain olla vaikea sopia.
Väkivaltaisuudet Libanonissa ja Israelissa ovat kiihtyneet päivä päivältä. Kysymys ei ole vielä täysimittaisesta sodasta, mutta mitä pidemmäksi selkkaus venyy, sitä suuremmaksi kasvaa vaara, että kriisi ryöstäytyy käsistä.
Syiltä ja seurauksiltaan sekaisin menneen Lähi-idän kriisin uusin kierros näyttää lähteneen liikkeelle siitä, että etenkin eteläisessä Libanonissa toimiva, Iranin ja Syyrian tukema äärijärjestö Hizbollah sieppasi viime viikolla kaksi israelilaissotilasta.
Lähi-idässä ei tarvita paljon siihen, että veri alkaa virrata. Israel on moukaroinut kostoksi koko Libanonin aluetta niin suurella voimalla, että itsepuolustuksen määritelmä ylittyy. Valtaosa Libanonissa jo ainakin yli 200 kuolleesta ovat viattomia siviilejä. Myös Hizbollahin Israeliin ampumat ohjukset ovat tappaneet siviilejä.
Israelin suunnitelma on yksinkertainen. Se yrittää suurella asemahdillaan tehdä selvää Hizbollahista ja myös palestiinalaisten äärijärjestöstä Hamasista. Tällä kertaa Israel tuskin toistaa virhettä ja miehittää eteläistä Libanonia 1980-luvun tapaan. Miehitys venähti lähes 20-vuotiseksi ja mustasi Israelin mainetta jopa sitä ymmärtävissä maissa. Tällä kertaa Israel on saanut ehkäpä tavanomaista enemmän ymmärtämystä kansainväliseltä yhteisöltä. Sitä paitsi islamilaiset maat Syyriaa ja Irania lukuun ottamatta ovat merkille pantavasti pidättyneet julistamasta tukeaan Hizbollahin iskuille.
Yhdysvallat haluaa tarjota arkkiliittolaiselleen Israelille kansainvälistä tuulensuojaa siksi kunnes Israel saavuttaa asettamansa päämäärät. YK:n pääsihteerin Kofi Annanin ja Britannian pääministerin Tony Blairin esitys kansainvälisten joukkojen lähettämisestä Libanoniin olikin ikävä yllätys presidentti George W. Bushille. Yhdysvaltain ja Israelin reaktio on ollut niin kylmä, että joukoista sopiminen ja niiden lähettäminen vie aikaa, jos edes onnistuu.
Sota on tunnetusti helpompi aloittaa kuin lopettaa. Mitä pitempään yhteenotot jatkuvat, sitä suuremmaksi kasvaa vaara, että konflikti laajenee. Jos Israel ei saa Hizbollahia kuriin nopeasti, se voi tuntea vetoa laajentaa iskujaan äärijärjestön toisena takapiruna toimivaan Syyriaan. Yhtä lailla Syyria, joka on joutunut hellittämään otettaan Libanonista, voi yrittää saada asemiaan takaisin. Suurin kysymysmerkki on silti Iran, joka on Hizbollahin merkittävin tukija ja aseistaja ja josta on kasvanut Irakin sodan myötä alueen mahtitekijä.
Yritys rauhoittaa tilanne kansainvälisten joukkojen avulla voi olla epätoivoinen hanke, mutta nyt on se hetki, jolloin kierre voidaan vielä pysäyttää. Jos nyt ei toimita, ihmisuhrien määrä ja selkkauksen laajenemisuhka kasvaa ja sotamahdiltaan ylivoimainen Israel sortuu helposti sotatoimissaan vielä suurempiin ylilyönteihin.
Uusien YK-joukkojen tulisi olla määrältään ja valtuuksiltaan huomattavasti vahvemmat kuin Etelä-Libanonissa pitkään olleet voimattomat Unifil-joukot. EU-maat, niiden mukana Suomi, ovat valmiita lähettämään joukkoja. Tehtävä sopisi Suomen rauhanturvaperinteeseen ja myös rooliin unionin puheenjohtajamaana. Jo etukäteen kannattaa muistaa, että operaatio olisi hyvin riskialtis.
Etukäteen luultiin, että Suomen EU-puheenjohtajapestistä tulisi pelkkä välivaihe. Lähi-idän kriisin myötä tästä ei ole pelkoa. Päin vastoin voi käydä niin, että kriisi jättää kaiken muun varjoonsa.
YK:n pääsihteeri Kofi Annan esitti tiistaina kansainvälisten joukkojen lähettämistä Libanoniin.