Epäselvyyttä ei enää ole siitä, etteikö Irlanti joudu pyytämään suurimittaista ulkopuolista apua romahduspisteeseen ajautuneen pankkisektorinsa pelastamiseen. Ilmeisesti avunpyyntö ja jonkinlainen hahmotelma pelastuspaketiksi julkistetaan heti alkuviikosta samaan aikaan, kun Irlannin hallitus julkistaa nelivuotisen budjettikehyksensä.
Lehtitietojen mukaan Irlanti aikoo korottaa huomattavasti useita veroja ja tehdä raakoja menoleikkauksia. Saarivaltiolla on edessään ainakin kymmenen vuoden mittainen talouskuuri.
Ja aivan yhtä selvää on, ettei Suomi voi jättäytyä avustajien joukosta. Suomalainen veronmaksaja antaa Irlannille joko suoraa lainaa tai ainakin lainatakauksia, luultavasti molempia.
Kreikan ja Irlannin talouskriiseillä on Suomessa suuria sisäpoliittisia vaikutuksia. Kummatkin nousevat esiin vaalitaistelussa muutaman kuukauden päästä. Hallitusta grillataan vielä monta kertaa tehdyistä tukipäätöksistä, eikä niiden puolustaminen ole todellakaan helppoa.
Myös euron ja EU:n merkitys kyseenalaistetaan yhä vahvemmin.
Yhteisvaluutta euron syyllistäminen Eurooppaa vaivaavasta kriisistä on kuitenkin väärin. Huono talouspolitiikka ja huono hallinto eivät katso valuuttaan.
Suomella on katkeria kokemuksia siitä, miten aivan omin voimin ja omalla markalla saatiin luottokupla ja kotoinen pankkikriisi aikaan. Kumpaankaan ei tarvittu EU-jäsenyyttä tai euroa.
Toiseksi on väitetty, että euron vuoksi muiden maiden talousongelmat koskevat aikaisempaa suoremmin myös Suomea. Se on totta, mutta vain osaksi.
Jos Eurooppa eläisi edelleen itsenäisten kansallisten valuuttojen oloissa, Suomen kaltainen vientiin pohjaava pieni ja avoin kansantalous olisi suurella todennäköisyydellä paljon syvemmällä suossa. Oma valuutta ei suojaisi tartunnalta.
Lisäksi oman markan aikana Suomen pitäisi toteuttaa huomattavasti tiukempaa talouspolitiikkaa kuin euro-oloissa. Sijoittajat eivät hyväksyisi markka-Suomessa nykyisenlaisia budjettialijäämiä.
Kun Suomen etujen mukaista on pitää Euroopan talous- ja rahaliitto sekä euro hengissä, Suomen hallituksen on ryhdyttävä vahvasti ajamaan entistä tiukempaa talouspolitiikan koordinaatiota euroalueella.
Jokainen valuutta, myös euro, heijastelee lopulta sen takana olevan talouden vahvuutta. Yhteisen valuutan oloissa jäsenmaiden talouspolitiikan keskeiset tavoitteet eivät voi vaihdella kovin paljon.
Kaikesta huolimatta talouttaan hyvin hoitaneella ja velkojensa maksusta huolehtineella Suomella on hyvä talousmaine. Se antaa pohjaa esittää vaatimuksia ja näyttää suuntaa. Tämän talouskriisin jälkeen suomalaista talousosaamista kuunnellaan entistä herkemmällä korvalla.
Kasvanutta vaikutusvaltaa ei pidä epäröidä käyttää. Esimerkiksi Irlannilta Suomi voi kokoonsa nähden merkittävänä avunantajana ja omat kriisinsä selvittäneenä vaatia arvonlisäveroja ja yritysverojen tuntuvaa kiristämistä.
Hetki on oivallinen hoitaa myös suomalaisten yritysten kilpailukykyä.