Nälkä ja vilu eivät tunkisi vieraiksi aivan heti, vaikka jokin kriisi katkaisisi Suomen yhteydet muuhun maailmaan.
Viljaa, lihaa ja maitoa tuotetaan meillä vielä koko kansan tarpeiksi ja tuontipolttoaineitakin on varastossa vähintään viideksi kuukaudeksi.
Huoltovarmuudesta huolehtiminen on kuitenkin tuhansien palojen peli, jonka sujuvuuden näyttäisi vasta oikea kriisi. Harjoituksia pidetään, mutta tosi tilanne toisi väistämättä mukanaan myös odottamattomia ongelmia.
Suomen huoltovarmuuden päälinjoja kirkastettiin viimeksi elokuussa, kun valtioneuvosto päätti uusista tavoitteista.
Ytimenä on kansallisiin markkinoihin, toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva huoltovarmuus. Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kananen kertoo, että kriisiajan ruokahuolto on suunniteltu perinteistä ruokaympyrää noudattaen.
Syötävä tuotettaisiin suomalaisissa jalostuslaitoksissa lähes kokonaan kotimaisista raaka-aineista. Lihasta, viljasta ja maidosta valmistuu jo monenmoista murkinaa. Kananen arvelee, että ensimmäiseksi pula voisi tulla sokerista.
Suolaa ja pippuria
"EU:n maatalouspolitiikan ratkaisut vaikuttavat suoraan huoltovarmuuteemme kotimaisen tuotannon määrien kautta", Kananen muistuttaa.
Valtioneuvoston päätökseen onkin kirjattu, että unionin maatalouspolitiikkaan yritetään vaikuttaa niin, että kotimaisella elintarviketeollisuudella on riittävä kotimainen raaka-aineperusta.
Leipäviljaa Suomella on varastoissa vuoden kulutusta vastaava määrä eli noin 400 miljoonaa kiloa. Siemenvarastot varmistavat, että kylvötöihin päästäisiin myös pahan katovuoden jälkeen.
Kriisiajan ruokalistojen laadinnassa perustana on kansalaiselle laskettu 2 800 kilokalorin päivätarve.
Suut makeiksi
Tuttuja raaka-aineita ja eineksiä saisi edelleen kaupasta, mutta kriisin pitkittyessä säännösteltyinä. Pakkaukset muuttuisivat ja tuotemerkitkin voisivat kadota.
Eksoottisen etelän hedelmät pitäisi korvata kotimaisilla marjoilla ja juureksilla. Maustehyllyyn olisi tarjolla suolaa sekä pippuri- ja paprikauutetta. Kalaa löytyisi kaupasta säilykkeinä tai einespyöryköinä.
Ankarien aikojen jatkuessa lihatiski tarjoaisi lopulta vain nautaa. Broilereja ja sikoja kun ei kannata pitää syömässä ihmisillekin kelpaavaa ravintoa.
Kriisiajan ruokalistassa on myös niin sanottuja mielihyvätuotteita. Suklaata ja kahvia tarjotaan kansalle niin kauan kuin niitä riittää ja jäätelöäkin voi kaupasta löytyä.
Olutta pannaan ja viinaa tislataan, mutta viinilista painottuu pian kotimaisiin tuotteisiin.
Lääkkeitä varastoissa on lähes vuodeksi. Varastoja ja tuotesisältöä muutellaan vastaamaan ennakoituja häiriötilanteita.
Kriisiajan huollossa kuljetus ja koko logistiikkaketju on avainasemassa. Ruokaa ei ole suurissa varastoissa ympäri maata, vaan syötävä on kuljetettava muualle pääasiassa Etelä-Suomesta.
Tärkeimpien kuljetusten sujuminen on turvattu vähintään viiden kuukauden bensiini- ja dieselvarastoilla. Hyvässä tallessa on myös uraania.
Ilkka Kananen on huolissaan merikuljetuksista, sillä ulkomaan kaupasta vain 29 prosenttia hoidetaan kotimaisin laivoin. Veropolitiikalla haetaan asiaan parannusta.
Tietoliikenneverkot ovat monen toiminnan perusta. Niiden hajauttamisessa ja varajärjestelmien rakentamisessa on Kanasen mukaan vielä paljon parannettavaa.