Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.
Finanssikriisin myötä talousosaamisen merkitys on korostunut.
Sen vahvistamista ovat ryhtyneet ajamaan monet merkittävät toimijat taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:sta Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaan.
OECD julkaisi vuonna 2009 suosituksensa kuluttajien taloudellisen tietämyksen lisäämiseksi. Suosituksia ovat ottaneet käyttöön muun muassa monet rahoitustoimialan yritykset. Ensi vuonna OECD toteuttaa nuorten matemaattisia taitoja testaavan Pisa-selvityksen. Samassa yhteydessä selvitetään ensimmäistä kertaa myös 15-vuotiaiden taloustaitoja. Talousosaamisvertailuun osallistuu 19 maata, mutta niiden joukosta puuttuu Suomi. Miksihän?
Yhdysvalloissa huhtikuu on julistettu kansallisen taloudellisen lukutaidon teemakuukaudeksi. Sille on annettu korkea poliittinen profiili, mikä näkyy muun muassa siten, että teemakuukauden avaa Yhdysvaltain presidentti. Muutama viikko sitten pitämässään teemakuukauden avauspuheenvuorossa presidentti Obama syytti Wall Streetin pankkiireita vastuuttomasta käyttäytymisestä ja peräänkuulutti sellaisia rahoitustuotteita ja -palveluja, jotka ovat reiluja, kohtuuhintaisia ja luotettavia.
Amerikkalaisten tutkimusten mukaan kansalaisten talousosaaminen on heikkoa. Puolet ihmisistä läpäisee standardimuotoiset talousosaamista mittaavat testit. Kolme palkansaajaa neljästä ei osaa sanoa, paljonko heidän olisi säästettävä tulevia eläkkeitään varten.
Britanniassa on saatu samankaltaisia tuloksia. Muodikkaan kielenkäytön mukaisesti voidaan siis puhua taloudellisesta osaamisvajeesta.
Toisaalta tutkimusten mukaan taloudellisesti lukutaitoiset ihmiset - ne, jotka ymmärtävät talouden ja rahoituksen periaatteet - osaavat muita paremmin sopeuttaa menot tuloihin, suunnitella säästämisensä ja välttää velkaantumista.
Tämä tulos pätee, vaikka otetaan huomioon erot ihmisten koulutuksessa ja varallisuusasemassa.
Tämän perusteella on helppo päätellä, että talouskasvatuksen edistäminen on kannattava investointi sekä yksilöllisesti että yhteiskunnallisesti. Osaamisvajeen supistaminen lisää hyvinvointia, koska ihmiset pystyvät tekemään parempia päätöksiä.
Taloudelliseen kasvatukseen onkin eri puolilla maailmaa satsattu enenevästi rahaa ja voimavaroja. Kärjessä ovat olleet anglosaksiset maat, erityisesti Iso-Britannia, missä aloitteentekijänä toimi sikäläinen finanssivalvontaviranomainen.
Suomessa taloustietoa on opetettu kouluissa jo pitkään osana yhteiskuntaoppia. Taloustiedon opetuksen määrää on 2000-luvulla lisätty. Oppilaitosten lisäksi talousosaamista ovat edistäneet monet muutkin tahot.
Suomen Pankki on kantanut kortensa kekoon muun muassa järjestämällä yhdessä Finanssialan keskusliiton ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton kanssa lukiolaisille tarkoitetun Talousguru-kilpailun sekä jakamalla oppilaitosten opettajille ja oppilaille tarkoitettua aineistoa verkossa.
Rahoitusmarkkinoiden toimintatapoihin voi tutustua pankin euro.fi sivustolla tuoreen Finanzity-seikkailupelin avulla.
Lisää on tulossa. Tämän vuoden alussa käynnistettiin tutkimushanke, jonka avulla selvitetään nuorten talousosaamisen tasoa ja vaatimuksia. Tutkimuksesta vastaavat Kuluttajatutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto. Hankkeen yhtenä tavoitteena on selkeyttää eri toimijoiden rooleja taloudellisen kasvatuksen toteuttamisessa.
Tarve lisätä talouskasvatusta on ymmärrettävää siksi, että maailma on käynyt niin monimutkaiseksi. Samaan aikaan ihmiset ovat nääntyä informaatiotulvan alle.
Yksilöiden omat tilanteet ovat monimutkaistuneet: työurissa tapahtuu elinkaaren aikana useita muutoksia, yksilöllinen vastuu on lisääntynyt, eliniän odotusarvo on kasvanut ja yhä useampi nuori on ryhtynyt yrittäjäksi.
Myös ihmisten vaurastuminen ja sen kanssa käsi kädessä käynyt velkaantuminen ovat monimutkaistaneet päätöksentekoa. Säästämis- ja sijoituskohteet ovat käyneet entistä moninaisemmiksi ja velanotto on radikaalisti helpottunut.
Ennen talouselämä oli paljon yksinkertaisempaa. Talouskasvatukseen ei tarvinnut panostaa. Lapset oppivat talouden perusasiat seuraamalla vanhempiensa käyttäytymistä ja katsomalla ulos ikkunasta.
He näkivät, että raha tuli työtä tekemällä: sitä ei revitty seinästä. Budjettirajoituksen tiukkuudesta saatiin todiste, kun uusia kenkiä ei voitu luvata ennen isän seuraavaa palkkapäivää. Isä sai lainaa vain, jos sattui olemaan pankinjohtajan kaveri.
Talouskasvatus ei ole helppo tehtävä, eikä siltä pidä odottaa ihmeitä. Pelkkä tiedon lisääminen ei välttämättä johda parempaan käyttäytymiseen. On ihmisiä, jotka hyvistä tiedoista huolimatta ovat taipuvaisia käyttäytymään lyhytnäköisesti tai jotka vähät välittävät riskeistä. Tilannetta voi verrata terveyskasvatukseen. On ihmisiä, jotka ovat hyvin perillä terveellisistä elintavoista, mutta siitä huolimatta elävät epäterveellisesti.
Siperia opettaa. Tämä sanonta sopii tähänkin yhteyteen. Suomalaiset ja ruotsalaiset saivat talouskasvatuksen pikakurssin 1990-luvun alussa. Pankkikriisi vaikutti kokonaisen ikäpolven taloudelliseen käyttäytymiseen pitkäksi aikaa.
Se on yksi syy siihen, miksi molemmat maat välttyivät ylilyönneiltä 2000-luvun nousukauden aikana. Nuoremmilta ikäluokilta tämä oppi jäi saamatta. Siksi meilläkin tarvitaan lisää talouskasvatusta. Pisa-tutkimuskaan ei olisi pahaksi.