Peto tapasi Mikä vasemmistoa vaivaa? -pamfletin kuukausi sitten julkaisseen filosofi Tommi Uschanovin ja kysyi, mitä mieltä suorasanainen vanhojen partojen ravistelija on kapitalismin kriisistä.
Mitä sanottavaa sinulla on talouden nykytilasta?
Jo vuosi sitten oli nähtävissä merkkejä USA:n asuntoluottokriisin paisumisesta niin pahaksi, että sillä on maailmanlaajuiset seuraukset. Suomessa taloustoimittajat ovat tarttuneet aiheeseen analyyttisemmin vasta nyt, kun se on onnistuttu väkinäisesti yhdistämään Suomeen. Muissa länsimaissa talouden kriisi on ollut tapetilla jo hyvin paljon pidempään.
Talous tuntuu olevan kokonaan yleisen yhteiskunnallisen pohdinnan ulkopuolella Suomessa, vaikka alkaa saada kohtuuttoman suurta määräysvaltaa kaikkiin muihin yhteiskunnan alueisiin nähden. Se ei ole pelkästään sitä, että talous käskee ja hyppyyttää muuta yhteiskuntaa, vaan se muu yhteiskunta on myös kytköksissä talouteen. Suhde on kaksipuolinen.
No onko kapitalismi kriisissä?
On. Niillä, jotka ovat puhuneen vuosikymmeniä kapitalismin kriisistä, ei tunnu olevan nyt enää mitään sanottavaa. Vaikuttaakin siltä, että siitä puhuminen on ollut tähän asti pelkkää retoriikkaa.
Millainen olisi Uschanovin utopiamaailma?
Esimerkiksi länsimaissa ihmiset saisivat kahdeksantuntisen työpäivän sijaan itse päättää enemmän omasta työ- ja vapaa-ajastaan, riippuen siitä, mihin heillä on varaa ja kiinnostusta. Pätkätöiden yleistyminen olisi puhtaasti positiivinen ilmiö, jos kaikille pätkätyöläisille saataisiin sama sosiaalisen turvallisuuden taso kuin kokopäivätyöläisille.
Kansalaispalkka on elinkelpoinen jopa Suomen kaltaisessa maassa, jossa on todella raivokas vastarinta sitä kohtaan. Sentään jotkut vakavasti otettavat poliitikot ovat uskaltautuneet maineensa kustannuksella ajamaan ajatusta kansalaispalkasta.
Millaisissa olosuhteissa utopiasi olisi mahdollista saavuttaa?
Suomeen pitäisi tulla talouskriisin kanssa analoginen kriisi, joka asettaisi nykyisen työmallin uuteen valoon, jolloin se ei näyttäisi itsestäänselvyydeltä. Talouskriisin myötä on tullut uudelleen luvalliseksi esittää julkisesti sellaisia ajatuksia, joiden esittäjät on leimattu lähes automaattisesti mielipuolisiksi. Kuten esimerkiksi ajatus siitä, että taloutta täytyy säädellä poliittisin päätöksin, koska se on lopulta kaikkien yhteinen etu.
Näet siis myös positiivisia puolia tässä tilanteessa?
Kyllä. Suuret muutokset historiantiellä tapahtuvat, kun yllättäen tullaan risteykseen, josta voi jatkaa useaan muuhunkin suuntaan kuin siihen yhteen ilmeisimpään. Minusta tämä talouskriisi on tällainen tienristeys. Lähitulevaisuudessa voi tapahtua jotain pitkällä aikavälillä historiallisesti merkittävää.
Kriisi sanana tarkoittaa alunperin käännekohtaa, eikä se ole kielteinen vaan neutraali sana.
Mikä sana olisi kriisiä parempi kuvaamaan maailmantalouden nykytilannetta?
Katastrofi.
Miksi sitten ei puhuta talouden ka-tastrofista?
Koska se on niin vahva sana. Talouskriisi tapahtuu psykologisella tasolla, kun ihmiset eivät luota enää toisiinsa eivätkä pankkeihinsa, jolloin talous jäätyy. Kukaan ei uskalla enää käydä kauppaa kenenkään kanssa, koska kaikki voi muuttua yhtäkkiä. Juuri siksi katastrofista ei ole puhuttu, koska se vaan pahentaisi tätä paniikkia.
Sinusta on kaavailtu jopa Sdp:n pääideologia.
Kyllä. Ihmetyttää, miten kevyesti useampikin kommentaattori on heittänyt tämän ajatuksen ilmaan. Jos minua nyt jostakin ihmeen syystä pyydettäisiin Sdp:n pääideologiksi, niin siitä tulisi varmaankin vain riitelyä. Olen tietysti imarreltu tällaisesta, mutta sen todellisuuspohjan kanssa on vähän niin ja näin.
Voisiko sinusta käyttää nimitystä vasemmiston vapahtaja?
Ei. Vasemmiston on vapauduttava itse eikä etsittävä jotain Monopoli-pelistä tuttua "pääset vankilasta" -korttia, joka tulee jostain ulkopuolelta.
