Venäjä on osoittanut jälleen olevansa paikka, jonka johdon toimia on vaikea arvioida samoilla mittareilla kuin johtajien tekemisiä läntisissä demokratioissa.
Presidentti Vladimir Putinin yli kymmenen päivää kestänyt, maanantaina päättynyt kuurupiilo pani liikkeelle mitä uskomattomimpia huhuja hänen kohtalostaan. Kremlin tiedotuskoneisto toimi kuin neuvostoaikana konsanaan eikä antanut mitään uskottavaa selitystä presidentin poikkeukselliselle poissaololle julkisuudesta.
Putinin piilottelu herätti henkiin vanhan kremlologian, neuvostoajoilta tutun tavan tulkita johdon toimia erilaisista epäsuorista merkeistä, liikkeistä, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Neuvostoliiton aikana lehtitekstitkin piti osata lukea rivien välejä myöten, samoin se, esiintyikö joku televisiossa vai eikö esiintynyt. Usein sanomattomat viestit kertoivat enemmän kuin sanotut tai näytetyt viestit.
Neuvostoaikana tutkittiin suurennuslasilla, missä järjestyksessä neuvostojohtajat seisoivat Leninin mausoleumin tasanteella vastaanottaessaan voitonpäivän, vapun tai lokakuun vallankumouksen juhlapäivän paraateja Punaisella torilla. Jos joku puuttui joukosta tai jos johdon järjestys oli vaihtunut edelliskerrasta, tehtiin johtopäätöksiä valtarakenteessa tapahtuneista muutoksista.
Nyt ajauduttiin samantapaiseen pohdiskeluun Putinin kadottua julkisuudesta. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että Putin ei ole 15-vuotisen vallassaolonsa aikana ollut poissa Venäjän tärkeimmästä tiedotusvälineestä, television ykköskanavalta, kuin pari kertaa ja silloinkin lyhyen ajan.
Samalla tavalla kuin neuvostoaikana Kremlin tiedotuskoneisto antoi ymmärtää Putininkin työskennelleen koko ajan. Tätä todistaakseen julkisuuteen välitettiin hänen onnittelujaan ja osanottojaan sekä näytettiin tapaaminen korkeimman oikeuden puheenjohtajan kanssa. Tosin tapaamisen oikeasta ajankohdasta ei ole mitään tietoa.
Salaperäisyys ruokki huhumyllyä. Milloin Putinin väitettiin syöstyn vallasta, milloin olleen kuolemansairas tai peräti Sveitsissä todistamassa rakastajattarensa lapsen syntymää. Ehkä koomisin asiaan liittynyt episodi näyteltiin perjantaina, kun uutisoitiin neuvottelujen Kirgisian presidentin Almazbek Atambajevin kanssa sujuneen hyvin, vaikka tosiasiassa tapaaminen oli sovittu pidettävän vasta tämän viikon maanantaina.
Putinin ympärillä pyörivä salamyhkäisyys viestii Venäjän poliittisen järjestelmän epädemokraattisuudesta ja valta-asetelmien arvaamattomuudesta.
Putinin kannatus on ennätyksellisen korkea. Suuri kysymysmerkki on, mitä seuraisi, jos hän syystä tai toisesta joutuisi luopumaan vallasta. Koska järjestelmä ei toimi demokraattisin pelisäännöin, mitä tahansa saattaa tapahtua.
Tämä selittää sen, miksi valtaapitävät haluavat antaa kuvan tilanteen olevan hallinnassa ja kaiken jatkuvan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Pääkirjoitus