Venäjän edellisellä presidentillä Dmitri Medvedevillä oli ehkä aitoa halua vahvistaa maan kansalaisyhteiskuntaa. Liikahdukset muutosten suuntaan vain jäivät vaatimattomiksi.
Vladimir Putin palasi presidentiksi pari viikkoa sitten, ja merkkejä tuulen kääntymisestä on jo ilmassa. Siitä kertoo se, millaisen avustajakunnan Putin itselleen kokosi.
Joukkoa johtaa vuosien 2000–2008 puolustusministeri Sergei Ivanov, ja presidentin oman turvallisuusneuvoston johtajana toimii Nikolai Patrušev, tiedustelupalvelu FSB:n entinen johtaja. Kumpikin ovat siis ehtoja turvallisuuskoneiston kasvatteja.
Muutosten suuntaa kuvaa myös Putinin päätös valita Uralin alueen erityislähettilääkseen alueella toimivan panssarivaunutehtaan työläinen Igor Holmanskih. Tämä neuvostoajan ihannehahmoksi sopiva henkilö nousi kuuluisuuteen viime talvena. Hän lupasi suorassa tv-lähetyksessä tulla tehtaansa miesten kanssa panemaan opposition järjestykseen Moskovassa, jos poliisi ei saa asiaa hoidettua.
Jyrkkenevän linjan konkreettinen osoitus on myös lakiesitys, joka jo läpäisi duuman ensimmäisen käsittelyn. Laki nostaisi luvattomien mielenosoitusten yhteydessä todetusta niskuroinnista määrättävät sakot aivan suhteettomiin lukemiin. Kun yksittäisen henkilön maksimirangaistus on nyt 50 euroa, läpi on menossa korotus, jossa maksimisakko nousisi 7 500 euroon.
Esitys meni läpi Putinille uskollisen Yhtenäisen Venäjän äänin.
Putin itse on ilmoittanut pitävänsä lakiesitystä hyvänä, koska hänen mielestään se turvaa demokratiaa. Putinin demokratia-käsitys ei kuitenkaan ole koskaan ollut järin kirkas ja juuri nyt sen sisältö näyttää taas muistuttavan kansandemokratiaa.