”Se (Kreikka) tarvitsee raskasta kättä ja rahaa”, kirjoitti kirjailija Olli Nuorto matkakirjassaan vuonna 1930. Tilanne on vuonna 2012 hämmästyttävän samankaltainen. Rahaa on annettu ja lainattu, ja nyt mietitään, miten ulkopuoliset maat voisivat korjata kreikkalaisen hallintokulttuuriin.
Myös Suomi valmistautuu auttamaan Kreikkaa sen julkishallinnon remontissa. Ylen mukaan meillä selvitetään EU:n komission pyynnöstä, mitkä virastot voisivat irrottaa työvoimaansa Kreikan avuksi.
Apuun eivät ole rientämässä vain suomalaiset. Saksassa Kreikkaan lähteviksi konsulteiksi on ilmoittautunut jo yli 160 verovirkailijaa. Todennäköisesti suomalaisten olisi saksalaisia paljon helpompi ryhtyä auttamaan Kreikan viranomaisia. Suomen ja Kreikan välillä ei ole historiallisia kaunoja.
Toisaalta saksalaiset voivat esittää vahvan perustelun sille, miksi juuri heidän pitäisi päästä opastajiksi. Hehän maksavat suurimman siivun Kreikan pelastamisesta. Kreikassa taas on huomautettu kitkerästi, että Saksan pitäisi aluksi maksaa Kreikalle velkansa toisen maailmansodan miehityksestä.
Takuuvarmasti suomalaisilla verovirkailijoilla olisi annettavaa Kreikkaan siitä, miten veroja kerätään tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Suuri kysymys kuitenkin on, voivatko muiden maiden hälytyskomennuskunnat muuttaa hallintokulttuuria ja korruption perinnettä, joka on syntynyt jopa satojen vuosien aikana.
Kirjailija Nuorto arvioi matkakirjassaan synkästi, ettei kreikkalaisille voi uskoa penniäkään, sillä ”silloin niistä hyötyvät vain läpimädät virastot, joiden pohjattomiin taskuihin miljoonat ennenkin ovat uponneet”. Ehkä EU pystyy kuitenkin siihen, mikä aikoinaan näytti mahdottomalta.