Suomen ja Kreikan saavuttama yhteisymmärrys vakuusjärjestelyistä näyttää periaatteessa hyvältä, mutta voi matkan varrella avata Pandoran lippaan, jos myös muut euroalueen maat haluavat kahdenkeskiset erillisneuvottelut vakuuksista.
Kreikkalaisviestimissä on tulkittu, että Suomi ei enää osallistu Kreikan toiseen tukipakettiin, kun Suomen osuus tallentuu käytännössä takaisin.
Sopimus ei sitä paitsi ole vielä selvä, sillä Suomen ja Kreikan neuvottelutulos vaatii muiden euromaiden hyväksynnän.
Eduskunta- ja ministeriryhmänsä kesäkokouksesta kesken kaiken, keskeneräistä vakuusjärjestelyä julkistamaan kiirehtinyt SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ei ollut huolissaan muiden euromaiden reaktiosta, vaan piti sitä niiden omana asiana. Yhteisellä euroalueella asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Suomi pelaa riskipeliä, sillä seuraukset voivat olla arvaamattomat. Koko euroalueen yhtenäisyys voi rakoilla. Mikäli markkinoiden levottomuus kasvaa, euroalue voi syöksyä uuteen kriisiin, jos pelisääntöjä alettaisiin rukata maakohtaisten toiveiden mukaan uusiksi.
Tällöin kriisin synnyttämisestä syytettäisiin Suomea, vaikka juuri Suomi on vaatinut euromaita noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Jatkossa Suomen erityistoiveita ei välttämättä oteta enää huomioon.
Vakuusjärjestely on samantapainen kuin yksityisen sektorin sijoittajien kanssa sovittu malli. Kreikan odotetaan tallettavan Suomen valtion tilille summan, jonka korot kattaisivat aikanaan Suomen takausta vastaavan lainasumman.
Suomi lupaa myös konsultoida Kreikkaa vakuuden sijoittamisessa. Kreikasta ei ehkä silti kannata etsiä asiantuntijoita tekemään sijoituspäätöksiä Suomen apuna.
Euromaiden puuttuvan hyväksynnän ohella myös Kreikan Suomeen tallettama summa ja ajankohta ovat auki. Suuri arvoitus on, mistä roskalainaluokituksessa oleva Kreikan valtio saa riihikuivaa rahaa talletettavaksi Suomeen. Erillissopimus Suomen kanssa korostaa entisestään Kreikan epätoivoista tilannetta, kun se sumplii rahoitusta sieltä täältä.
Avoinna olevat yksityiskohdat eivät lisää luottamusta, vaan herättävät uusia kysymyksiä.
Ensimmäisiin budjettineuvotteluihinsa valmistautuvalla Urpilaisella oli poliittinen kiire näyttää jämäkkyyttä ja saada sulka hattuun yrittämällä saada Kreikka-keskustelu päätökseen ennen budjettineuvotteluja.
Keskiviikkona kiireeseen saatiin jo vastaus: hallitusohjelman mukaisia veronkiristyksiä ja leikkauksia toteutetaan jo ensi vuoden budjetissa. Ministeriöitä on helpompi patistaa vyönkiristykseen, kun on näytetty, että Urpilainen ei löysäile kreikkalaistenkaan kanssa, vaan pitää kiinni lupauksista.
Kreikan ja euron kriisiä, heikkoja talousnäkymiä ja markkinoiden rauhattomuutta ei päästä pakoon silmänkääntötempuilla. Kriisit sanelevat myös budjetin raamit.