Maailman talous on huonossa hapessa ja käänteiden ennakointi on poikkeuksellisen hankalaa. Uskaltaako tästä kaaoksesta sanoa jotain?
Ainakin sen, että Kreikka ei selviä ilman valtion omaisuuden mittavaa realisointia. Ja sen, että USA tulee nostamaan velkakattoaan eikä päästä maailman taloutta uuteen kriisiin. Ja vielä sen voi sanoa, että Suomen änkyröinti Kreikan lainan vakuuksilla on turhanaikaista puuhaa.
Velanotto on valtioille useimmiten talouspoliittisesti järkevää toimintaa. Kun velkojen rahoituskustannukset alittavat velan avulla saatavat tuotot, on kannattavaa lainata. Näin toimivat useimmat maat.
Siinä vaiheessa kun rahoittajat arvioivat velan takaisinmaksuun liittyvän riskejä, alkavat ongelmat. Velalle vaaditaan korkeampaa korkoa ja velan kannattavuus heikkenee. Kasvaneet korkokustannukset syövät kansantalouden kasvupotentiaalia.
Tämä on ollut Kreikan tie. Alamäkeä vauhditti Kreikan tilastohuijaus: se esitti vakavaraisempaa kuin olikaan. Tilastokikkailun paljastuminen nosti korkoja ja Kreikan kasvaneet velanhoitokulut söivät liiaksi kansantalouden voimavaroja.
Yhdysvalloissa on syntynyt valtionvelasta poliittinen peli. Vaikka USA:n velkataso on korkea, ei sillä ole ongelmia selvitä veloistaan. Ongelma on poliittinen. Taloudellisesti mahtavimman maan ajautuminen maksuvaikeuksiin aiheuttaisi maailmanlaajuisen kriisin.
USA:ssa sopu löytyy, kunhan presidentti Barack Obama on tehnyt myönnytyksiä republikaaneille. Dollarin ja euron pulmat vauhdittavat Kiinan nousua maailman mahtimaaksi.
Toisaalta euron ja dollarin kriisit eivät ole Kiinalle eduksi, sillä Kiinalla on valtavia sijoituksia euroissa ja dollareissa.
Kreikan ja muutamien muiden euromaiden ylivelkaantuminen on sekä taloudellinen että poliittinen ongelma. Euron kunnianhimoinen taival maailman merkittävimmäksi valuutaksi on kokenut kolauksen, josta toipuminen kestää vuosia.
On myös täysin mahdollista, että on palattava alkuruutuun, jolloin osa maista eroaisi eurosta. Tämä vaihtoehto maksaisi Suomen kansantaloudelle paljon enemmän kuin euron kriisimaiden tukeminen.
Kreikan ainoa mahdollisuus on myydä nopeasti omaisuuttaan. Tämä puolestaan on hankalaa, koska koko kansantalouden riutuessa henkitoreissaan alenevat omaisuuden arvot. Tällöin mahdollisesta myynnistä saatavat tulot ovat alhaisella tasolla.
Kreikan valtion omaisuuden arvioksi on arvioitu n. 200 - 300 miljardia euroa, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin velka. Ensimmäisessä kriisipaketissa Kreikka sitoutui myymään omaisuuttaan 50 miljardilla eurolla.
Omaisuuden realisointi ei ole onnistunut suunnitellulla tavalla. Kreikkaa on syytetty haluttomuudesta, mutta syynä on myös vaikean taloudellisen tilanteen aikaansaama omaisuuserien arvojen aleneminen. On ymmärrettävää, ettei kansallisomaisuudesta haluta luopua alehintaan.
Kreikka on noidankehässä omaisuuden myynnissä. Se on myös toisessa noidankehässä. Osana kriisipakettia kansantaloudessa säästetään. Leikkauslistojen toteuttaminen leikkaa kulutusta, mikä syventää lamaa.
Tässä tilanteessa on selvää, että vain ulkopuolinen apu voi estää Kreikan suistumisen perikatoon. Kreikka on jo nyt velkasaneerauksessa.
Viimeisessä kriisipaketissa velan takaisinmaksun aikataulua venytettiin ja korkoa alennettiin. Tämä ei vielä pelasta Kreikkaa. Jatkossa joudutaan antamaan lisää helpotuksia. Suomalaisetkin saavat kaivaa kuvettaan.
Suomessa on kiivailtu vakuuksista, mikä on seurausta perussuomalaisten vaalimenestyksestä. Demokratia toimii, vaikka vaatimus vakuuksista perustuu asiantuntemattomuuteen.
Suomen vakuusvaatimus saa aikaan asiantuntijapiireissä lähinnä myötähäpeää, jotka kommenteissaan diplomaattisesti viittaavat epäselvästi vakuuksien teknisiin ongelmiin.
Ja totta tosiaan: niitä riittää sen verran, että Suomi ei tule saamaan lainoilleen todellisia vakuuksia.Suomessa ovat pienet ja isot asiat sotkeutuneet pahasti - ensin mainittujen voitoksi.