Miten sitä onnistuukin lähtemään reissuun ilman että mukana on huivia, jolla voisi suojata päänsä?
Kun puoliltapäivin ei enää kärsi maata rannalla rantapyyhe pään päällä, on selvästi aika lompsia lähimpään ruokakauppaan santsaamaan välipalatarpeiksi ihania viinirypäleitä.
Puolentoista kilometrin matkalla alkaa jo tuntua, että aurinkoon päin oleva puoli paahtuu.
Pään suojaaminen tulee taas mieleen – ehkä kaupassa on myös huiveja?
Jos joissain kaupoissa onkin, niin ei kreetalaisessa Lidlissä ainakaan. Etsinnän jälkeen vaatekasan alta pilkottaa viimein trikookangasta, joka ei ole paita eikä alkkarit. Heh, kaksi raskausvatsan masutuubia yhden hinnalla – molemmille paljaspäisille omat. Masutuubit lähtevät mukaan, samoin pullo ouzoa – eikä kassaneiti kohota kulmakarvaansakaan.
Tuubi kiertyy näppärästi pään ympärille kaksin kerroin. Vähän kiristää, mutta ajaa asiansa.
Kotona tuubit osoittautuvat tarpeettomiksi. Joskus tulevaisuudessa lapsia suunnittelevalle ystävälle lähtee tekstiviesti: ”Sitten kun olet raskaana, haluaisitko käyttää omia paitojasi mahdollisimman pitkään? Meillä olisi kaksi tällaista masutuubia, joita käytetään esimerkiksi t-paidan alla, ettei raskausvatsa vilku...”