Vasta kolmannella kerralla tositoimiin päässyt Kajaanin käräjäoikeus tuomitsi kostamuslaisen konsultin Viktor Krasnikovin virkamiehen lahjonnasta 420 euron sakkoihin tiistaina Kuhmossa. Kaksi kertaa aiemmin Krasnikov on jäänyt syytä ilmoittamatta pois oikeuden istunnosta.
Mies otettiin tiistaiaamuna kiinni Vartiuksen raja-asemalla ja tuotiin poliisin maijakyydillä oikeuden eteen.
Oikeuden mielestä näyttö riitti siihen, että Krasnikov oli yrittänyt lahjoa Kainuun ympäristökeskuksen alaisen Ystävyydenpuiston tutkimusjohtajan vuoden 1999 syksyllä Kuhmossa. Krasnikov oli tuolloin Kostamuksen pellettitehtaan lähialueista vastaava apulaisjohtaja.
Krasnikov kiisti syytteen. Hänen mielestään koko oikeudenkäynti oli turha. Krasnikov totesi, että kyseessä on suuri väärinkäsitys, jota Suomen ja Venäjän väliset kulttuurierot vielä lisäsivät. Hän kielsi edes keskustelleensa tutkimusjohtajan kanssa rahasta, jota hänen väitettiin tarjonneen tälle henkilökohtaiseen käyttöön, esimerkiksi auton vaihtoon.
Syytetyn todistajana esiintynyt Kostamuksen luonnonsuojelualueen johtaja kielsi myös, että lahjontaa olisi tapahtunut tilaisuudessa, jossa hän itse ja Krasnikov tapasivat tutkimusjohtajan Kuhmossa. Krasnikov kiisti myös tienneensä, että tämä oli virkamies.
Tutkimusjohtaja todisti oikeudelle valan päältä, että Krasnikov tarjosi hänelle 50 000 vanhaa markkaa eli runsasta 8 000 euroa, mikäli hän toimisi kombinaatin kannalta myönteisesti. Hänen toivottiin kirjoittavan kombinaatin rikkipäästöistä artikkelin, joka tukisi sen tavoitteita rikkipäästöjen vähentämiseksi ilman mittavia investointeja.
Ympäristöministeriö ja kombinaatti neuvottelivat juuri noihin aikoihin eri vaihtoehdoista joilla kylminä seisseet rikinpoistolaitteet saataisiin toimintaan ja päästöt paremmin kuriin. Ympäristöministeriö oli investoinut niihin noin 2,5 miljoonaa euroa. Venäläisosapuoli jätti oman osuutensa rahoituksesta hoitamatta ja siksi laitteisto makasi ja makaa edelleen toimettomana.
Lahjontayrityksen kohteeksi joutunut tutkimusjohtaja torppasi yrityksen kertomalla siitä välittömästi esimiehelleen, Kainuun ympäristökeskuksen johtajalle. Tämä puolestaan jätti asian ympäristöministeriön hoitoon.
Tieto yrityksestä saatettiin myös Suojelupoliisin (Supo) tietoon. Krasnikov oli tuolloin jo muutenkin Supon seurannassa. Supo jätti asian poliisitutkintaan vuonna 1994 eli vain hetkeä ennen kuin rikos olisi vanhentunut.
Krasnikovin puolustus ihmetteli, miksi juttu kaivettiin esiin vasta yli neljän vuoden jälkeen eikä heti tuoreeltaan. Siihen oikeudessa ei kuitenkaan saatu vastausta.
Krasnikov oli osallisena myös Supoa kuohuttaneessa teleurkintajutussa. Hänen ja hänen suomalaisen lähipiirinsä teletunnistetietoja käytettiin laittomasti epäillyn teollisuusvakoilujutun yhteydessä.
