Rovajärven ampuma-alueella jyskivät tällä viikolla raskaat kranaatinheittimet kolmatta kertaa vuoden takaisen onnettomuuden jälkeen. Puolustusvoimat on lisännyt ammuntojen turvallisuutta laskemalla heitinten tulinopeutta. Myös harjoitusaikataulua on kevennetty.
Pyrkimyksenä on varmistaa varusmiesten vireystila vaarallisen aseen käsittelyssä. Vuoden takaisessa onnettomuudessa kranaatinheittimeen joutui kaksi kranaattia. Heitin räjähti, ja ryhmän jäsenistä yksi kuoli ja kuusi muuta loukkaantui.
Sodankylän jääkäriprikaatin kranaatinheitinkomppanian varapäällikkö, yliluutnantti Annukka Ylivaara kertoo meneillään olevan tykistöharjoituksen edenneen aiempia vuosia rauhallisemmin.
- Pojat ovat tulleet tänne keskiviikkona. Torstaina valmisteltiin koulutusta ja ammunnat aloitettiin vasta perjantaina, Ylivaara sanoo.
Ensimmäisenä ammuntapäivänä kahdeksan heittimen oli määrä ampua yhteensä 85 kranaattia. Aamupäivällä ei kuitenkaan päästy vauhtiin, sillä paksu sumu esti maalialueen tähystämisen. Niinpä kranaatinheitinryhmät saivat tehdä suuntaus- ja kehysharjoituksia eli suorittaa ammuntarutiineja ilman kranaatteja.
Aina käsi ylös
Uudet turvamääräykset näkyivät jääkäriprikaatin kranaatinheitinjoukkueen varusteissa. Jokaisella varusmiehellä oli yllään suojaliivit ja ryhmänjohtajalla lisäksi suojalasit. Niiden tehtävä on turvata näkökyky silloinkin, kun sammal tai lumi roiskuu kranaatinheittimen laukaisussa.
Suuri muutos on miesten kommunikointia helpottavat aktiivikuulosuojaimet. Ne suojaavat kovilta ääniltä, mutta parantavat samalla puheen kuuluvuutta. Suojainten alla on vielä korvatulpat.
Aiemmat kuulosuojaimet peittivät kaikki äänet. Ylivaaran mukaan varusmiesten oli silloin vaikea havaita, kuuluiko jysähdys omasta vai toisen ryhmän kranaatinheittimestä.
Heitinryhmän koulutuksessa on nyt selkeytetty kunkin ryhmän jäsenen tehtäviä, jotta kaksoislatausta ei pääsisi tapahtumaan. Aiemmin, jos joku ryhmästä huomasi, ettei kranaatinheitin lauennut, hänen piti huutaa "seis" tai "tuli seis". Tällöin ryhmänjohtaja ei antanut käskyä uudesta lataamisesta.
Nyt toimintatapa on käänteinen: ryhmän jäsenistä suuntaaja ja lataaja nostavat käden ylös aina, kun he huomaavat heittimen lauenneen. Vasta sen jälkeen ryhmänjohtaja antaa lataamiskäskyn.
Kaksoislatauksen vaaraan johtavia laukeamattomia kranaatteja tulee vastaan vuosittain. Ylivaaran mukaan tämänkin joukkueen syksyn harjoituksissa on pari kranaattia jäänyt laukeamatta.
Ei kello kädessä
Aiemmin sattuneiden kaksoislatausten yhtenä osasyynä on voinut olla kiire. Raskaalla kranaatinheittimellä ammuttiin ennen maksimissaan 12 ammusta minuutissa. Nyt maksimimäärä on laskettu liki puoleen eli seitsemään kranaattiin.
- Ryhmänjohtaja laskee mielessään kranaattien laukaisuväliksi noin kymmenen sekuntia. Aikaa eri tarvitse ottaa, Ylivaara sanoo.
Uutena ovat tulleet myös pakolliset ammunnat latausharjoituskranaateilla ennen taistelukranaattien käyttöä.
- Niitä käytetään muutama kerta, jotta todetaan toiminnan ymmärtäminen, Ylivaara sanoo.
Kranaatinheitinjoukkueeseen kävi Rovajärvellä tutustumassa myös tykistön tarkastaja eversti Jukka Haaksiala. Hän uskoo, että nyt tehdyt turvamääräysten tarkennukset riittävät estämään onnettomuudet tulevaisuudessa.
Kuuden kuukauden koulutusaika on Haaksialan mukaan riittävä. Varusmiehiä hän kehuu erittäin valveutuneiksi ja osaaviksi. Koulutus perustuu Haaksialan mukaan toistoon, jonka avulla oikeat liikkeet menevät varusmiesten alitajuntaan.