Pääkirjoitus

Köy­hyys­ti­las­tot vain viit­teel­li­siä

Oulun on ryhdyttävä entistä tarmokkaammin korjaamaan huono-osaisten kaupunginosien elämänmenoa.

Oulun on ryhdyttävä entistä tarmokkaammin korjaamaan huono-osaisten kaupunginosien elämänmenoa.

Työttömyys, koulupudokkuus ja matala tulotaso näyttävät kasaantuvan tietyille alueille, joita on enemmän kuin muissa kaupungeissa.

Ensi vuonna virallisesti julkistettavan kaupunkitutkimuksen alustavat tulokset eivät ole mukavaa luettavaa Oulussa. Turussa tehdyssä tutkimuksessa on vertailtu huono-osaisuutta Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa, niin sanotuissa kuutoskaupungeissa. Väliraportin mukaan Oulussa on eniten huono-osaisia kaupunginosia.

Postinumeroittain rajattuna Oulussa on 11 aluetta, joissa huono-osaisuusmittarit ovat koholla. Muissa suurissa kaupungeissa alueita on neljästä viiteen. Turussa alueita on seitsemän, mutta Vantaalla ei ainuttakaan.

Tietyt postinumeroalueet nousevat esille kolmen tekijän eli korkean työttömyyden, koulupudokkaiden määrän ja keskimääräistä heikomman tulotason vuoksi.

Oulusta huono-osaisiksi alueiksi on laskettu Tuira, Rusko, Rajakylä, Kaukovainio, Välivainio, Martinniemi, Pyykösjärven–Puolivälikankaan alue, Taskilan–Toppilan alue sekä vuonna 2013 Ouluun liittyneet Yli-Ii ja Ylikiiminki.

Tilastojen perusteella kerätyt tiedot eivät kuitenkaan suoraan merkitse sitä, että asiat ovat näillä alueilla huonommin kuin muualla Suomessa.

Tätä seikkaa korosti myös selvityksen tehnyt tutkija Teemu Vauhkonen Kalevassa (18.12.).

Tutkimuksessa ei ole selvitetty huonosti toimeen tulevien alueiden asukkaiden omia mielipiteitä tai näkemystä onnellisuudestaan.

Tilastojen tasolla ongelmalliseksi luokitetulla postinumerovyöhykkeellä saatetaan todellisuudessa elää varsin mukavasti ilman näkyviä häiriötekijöitä.

Vaikka tutkimus ei kerro mitään elämänlaadusta, se osoittaa varsin selvästi huono-osaisuuden kasaantuvan tietyille seuduille.

Ilmiö on valtakunnallinen ja perustuu monilta osin rakenteellisiin tekijöihin. Syitä voi hakea pienituloisuuden lisääntymisestä, työsuhteiden pätkiintymisestä ja syrjäytymisuhasta.

Tilastokeskuksen tiistaina julkistaman tulonjakotilaston mukaan pienituloisimman kymmenyksen (runsas 500 000 ihmistä) tulojen keskiarvo on noin 10 820 euroa henkeä kohti vuodessa, 900 euroa kuukaudessa. Mediaanitulo on noin 2 070 euroa kuukaudessa.

Tulokymmenyksessä väestö on jaettu tulojen mukaan kymmeneen yhtä suureen osaan.

Oulunkaupungin täytyy ottaa tutkimuksen huonot tunnusluvut työkalukseen ja pyrkiä parantamaan tilannetta. Ehdoton totuus tutkimus ei ole, ehkä enemmänkin viitteellinen.

Kaupunginjohtaja Päivi Laajala lupasikin Kalevan haastattelussa ottaa tutkimuksen tiedot vakavasti. Niistä keskustellaan, kunhan lopulliset tulokset valmistuvat.

Nuorten ohjaaminen peruskoulun jälkeiseen jatkokoulutukseen ja perheiden syrjäytymisen vastainen työ auttavat merkittävästi. Ansiotyö lisää hyvinvointia nopeasti.

Monet näistä keinoista ovat Oulussa jo käytössä. Tavoitteena on ehdottomasti oltava huono-osaisuuden nollataso. Kaupunginosia tai entisiä liitoskuntia ei pidä leimata toivottomiksi tai välteltäviksi alueiksi.