Työttömyystilastot ovat jo pitkään olleet karua luettavaa. Tilastokeskuksen viimeisimmän työvoimatutkimuksen mukaan työttömänä on lähes 200 000 suomalaista. Eri tavalla laadituissa työvoima- ja elinkeinotoimistojen tilastoissa on 350 000 työtöntä työnhakijaa.
Uusimmissa tilastoissa huomio kiinnittyy etenkin pitkään, yli vuoden työttömänä olleiden määrään. Työnvälityksen kirjoilla heitä on jo lähes 100 000, mikä on 22,4 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan.
Pitkään jatkuva työttömyys on keskeinen selittäjä sille, miksi Suomessa on paljon toimeentulon rajamailla eläviä ihmisiä. Jos pitkäaikaistyöttömyyden kasvua ei saada pysähtymään, köyhyys lisääntyy. Jo nyt lähes miljoonan suomalaisen arvioidaan tulevan toimeen huonosti, kärsivän vähintäänkin väliaikaisesta köyhyydestä.
Köyhyys ei ole helposti mitattavissa eivätkä tilastot kerro koko totuutta. Suunnan ne näyttävät, ja se on huolestuttava.
Huonosti toimeentulevien määrä kasvaa taantuman pitkittymisen myötä. Kun 1990-luvun laman jälkeen köyhyydessä eläviä arvioitiin olevan noin 350 000, puhutaan nyt jo 800 000:sta. Onneksi ainakin vielä suurin osa heistä elää tilapäisesti köyhyydessä ja tilanne saattaa parantua työn saannin myötä.
Suuri enemmistö suomalaisista voi kohtuullisesti, vaikka epävarmuus tulevasta koskettaa yhä useampia. Työelämässä mukana olevat koulutetut ihmiset ja taantuman aikana työpaikkansa säilyttäneet työntekijät pääasiassa pärjäävät. Huonoin tilanne on pitkään työttömänä olleilla, osalla opiskelijoista ja pientä eläkettä saavista.
Suurin riski joutua pysyvästi köyhyyteen on, jos ei saa työtä. Pitkään jatkuvalla työttömyydellä on myös suora yhteys köyhyyden lisääntymiseen.
Työttömistä suuri joukko kohtaa taloudelliset ongelmat viimeistään siinä vaiheessa, kun he putoavat pois ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiristä. Ansiosidonnainen turva pehmentää hieman sopeutumista elintason laskuun.
Työttömyys ja siitä aiheutuvat toimeentulovaikeudet synnyttävät monia muita ongelmia. Pitkä työttömyys syö naista ja miestä ja koettelee psyykettä. Tähän liittyy usein terveyden menetys, joillakin myös alkoholin käytön lisääntyminen. Nämä vauhdittavat entisestään kielteistä kierrettä ja vaikeuttavat töihin pääsyä. Suurin osa ihmisiä haluaisi kuitenkin tehdä töitä ja tulla sillä toimeen.
Huono-osaisuuden on todettu siirtyvän vanhemmilta lapsille. Jos vanhemmat ovat köyhiä, heidän lastensa ajautuminen samaan tilaan on todennäköisempää kuin hyvin toimeentulevissa perheissä.
Köyhyys ei ole poistettavissa pelkästään sosiaalipoliittisin toimenpitein, vaan kysymys on mitä suurimmissa määrin siitä, onko ihmisillä töitä.
Suomi elää tällä hetkellä kriittisiä aikoja, sillä työttömyys lisääntyy. Jos tätä kehitystä ei saada poikki, köyhyydestä tulee entistä vaikeammin ratkaistava ongelma.
Pääkirjoitus