Suomi on viime vuosikymmenen laman jälkeen kokenut rajun talouskasvun, asiantuntijoiden mukaan maa on puolet rikkaampi nyt kuin vuonna 1990. Suuri osa on päässyt haukkaamaan menestyksen hedelmää.
Siitä huolimatta köyhyys on jäänyt pysyväksi osaksi yhteiskuntaa. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallio arvioi lokakuussa tuloerojen olevan 1970-luvun alun tasolla ja etenkin ääripäiden karkaavan toisiltaan. Toimeentulotuen ja työmarkkinatuen varassa on yhä huomattavan suuri osa väestöstä. Suurelle osalle tilanne on pysyvä.
Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo puhuu kahtiajakautumisesta. Lamasta ilman pitempiaikaista työttömyyttä selvinneillä sekä ennen lamaa työmarkkinoille kiinnittyneillä on mennyt hirveän hyvin. Kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneiden tai epävarmuudessa elävien tilanne on heikentynyt aika paljon. Hyvinvoinnin lisäksi on entistä suurempaa pahoinvointia pienemmässä joukossa.
"Siellä on ihmisiä, joilla on alhainen koulutus tai ei juuri ollenkaan koulutusta. Sitten myöskin entistä enemmän nuorempia ihmisiä sen takia, että he eivät ole päässeet kiinnittymään työmarkkinoille ennen tätä epävarmuuden aikaa. Yksinhuoltajia on tosi paljon, se on tosi iso ryhmä."
Ongelmat keskittyvät
"Hirveän monet indikaattorit, tekijät osoittavat, että on ihan todellista, laajaa pahoinvointia hyvinvoinnin keskellä. Ne ongelmat myös kohdistuvat aika lailla samaan porukkaan", Heikki Hiilamo arvioi. "Tosi iso uhka on intressien eriytyminen. Tuntuu, että suomalaisuus on ollut vahvuus, samassa veneessä oleminen. On vaara, että sellainen yhtenäisyys poistuu, jos osa väestä jää kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle."
EU:n määrittämän virallisen köyhyysrajan, joka on 60 prosenttia kunkin vuoden kansallisesta mediaanitulosta, alapuolella on peräti 600 000 suomalaista. Suhteellisen laskutavan mukaan köyhyys on siis lisääntynyt rajusti. Iso osa heistä ei ole oikeasti köyhiä.
"Tosiasia on tietenkin se, että aidosti köyhiä, joilla on merkittäviä toimeentulovaikeuksia ja niihin liittyy muita ongelmia, niitä on meillä merkittävästi. On käynyt ilmi, että on kaksi erityistä jakolinjaa, jotka ennustavat köyhyyttä. Toinen on lapsiperheisyys, tuloköyhyys näyttää nyt paikantuvan pienten lasten ja monilapsisiin perheisiin. Se ei aina ole meillä ollut näin. Nyt se on jonkin aikaa ollut näin. Toinen on sitten suhde työmarkkinoihin", sanoo Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä.
"Tämä on hirveän yksinkertaista sosiologiaa, mutta viimeisimmät tutkimukset osoittavat sen, että ne jotka ovat kokopäiväisessä ansiotyössä, ovat suojassa. Ne jotka ovat vain osittain kiinni työelämässä tai syystä tai toisesta sen ulkopuolella, ovat selvästi riskiväestöä. Se on nyt korostunut."
Ne joilla ei ole ansiotuloja tai perheessä ei ole kahden aikuisen ansiotuloja, ovat köyhyysriskissä tai köyhyydessä ja se selittyy Heikkilän mukaan aika pitkälle sillä, että sosiaaliturvaminimien kehitys on jäänyt ansiotulojen kehityksestä merkittävästi. Ero niiden välillä, jotka ovat jotka ovat ansiotulosektorissa ja niiden, jotka elävät vähimmäistulon varassa, kasvaa jatkuvasti.
"Se selittää hyvin paljon ja se on tavallaan ollut poliittinen valinta."