Köyhien määrä on lisääntynyt taantuman ja laman aikana, minkä eri järjestöjen avustustyöntekijät näkevät päivittäin leipäjonoissa. Tilastokeskuksen tuoreimman, vuoden 2007 tulonjakotilaston mukaan köyhyys on lisääntynyt 700 000 ihmiseen, mutta köyhyyden määritelmä onkin hankalampi asia.
Totuutta siitä, kuka on köyhä ja missä tuloraja menee, ei ole Suomessa olemassa. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Susan Kuivalainen sanoo, että Suomessa on omaksuttu EU-maiden käytäntö, ja siihen perustuu edellinenkin luku. Sen mukaan ihminen elää alle köyhyysrajan, jos hänen tulonsa alittavat 60 prosenttia kaikkien suomalaisten keskimääräisistä ansioista. Summa on reilu tuhat euroa kuukaudessa.
Köyhien määrällä voidaan manipuloida helposti, kun muutetaan köyhyysrajan prosenttilukua. Jos 60 prosenttia muutetaan 50:ksi, saadaan vuonna 2006 lasketut 650 000 köyhää vähenemään 300 000:een. 40 prosentin rajalla heitä on enää 100 000.
"Voimme kysyä kansalaisilta itseltään, mikä heidän mielestään on köyhyysraja tulojen ja esimerkiksi kulutuksen perusteella."
Tuoreimpia tietoja suomalaisten köyhyydestä ei vielä ole. Jotakin kertovat kuitenkin toimeentulotukihakemusten reilu kasvu kuluneena vuonna. Köyhyyttä kasvattava oire työttömyyden lisääntyessä on se, että Kelan ja työttömyyskassojen päätöksiä työttömyysturvasta joudutaan odottamaan kauan.
400 euroa liian vähän
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella on vuodesta 1995 lähtien kysytty viiden vuoden välein 3 000-4 000 suomalaiselta hyvinvoinnista ja köyhyydestä. Seuraavaa aineistoa kerätään parhaillaan. Sen pitäisi näyttää, miten tämä lama on vaikuttanut ihmisten toimeentuloon.
Viiden vuoden takaisessa tutkimuksessa kysyttiin, kuinka paljon yhden aikuisen ruokakunta tarvitsee rahaa elääkseen kuukaudessa sen jälkeen, kun verot ja asumiskustannukset on maksettu.
Köyhyysraja menee heidän mielestään 545 eurossa, eli lähellä sitä reilun 1 000 euron rajaa, kun summaan lisätään asumiskustannukset.
Kuivalainen pitää mielenkiintoisena, että toimeentulotuessa määritellyn yhden aikuisen vähimmäistulon taso on reilu 400 euroa kuukaudessa.
"Eli kansalaiset katsoivat, että yhden aikuisen ruokakunta tarvitsisi noin 30 prosenttia suuremman summan elämiseen kuin mitä järjestelmä katsoo. 72 prosenttia vastanneista vastasi että 400 euron suuruinen toimeentulotuen taso oli liian alhainen yhden aikuisen kotitaloudelle."
Nousu lisäsi tuloeroja
Köyhyysrajaa paljon enemmän ansaitseva voi tuntea olevansa köyhä esimerkiksi ylivelkaantumisen takia. Myös terveydenhoitokustannukset voivat köyhdyttää kohtuuttomasti.
Edellisen laman ollessa syvimmillään 1990-luvun alussa, köyhyys ei kasvanutkaan, koska samaan aikaan koko kansakunnan tulot laskivat. Köyhyys alkoi kasvaa vasta vuoden 1995 aikoihin, kun elettiin jo nousukautta ja ansiotulot alkoivat kasvaa.
Tutkimuksissa on tuotu esille, että etupäässä pääomatulojen kasvu selittää tuloerojen kasvun.
Kuivalaisen mukaan köyhyyttä on esiintynyt edellisen laman jälkeen aiempaa selvästi enemmän ihmisryhmässä, joka elää perusturvan varassa. Se selittää osin tuloerojen kasvun.
"Niiden etuuksien taso on jäänyt jälkeen ansiotulojen kehityksestä. Ansiotulot ovat nousseet talouskasvun aikana todella hyvin, mutta vähimmäisturvan ja vastaavien etuuksien tasoa ei ole sidottu ansiotulojen kehitykseen vaan elinkustannuksiin."
Suomi on EU-maista keskikastia hieman paremmalla puolella köyhien suhteellisessa määrässä.
"EU-retoriikka ei puhu köyhistä vaan pienituloisista tai köyhyysuhassa elävistä. Eniten köyhiä oli toukokuussa Latviassa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Liettuassa, Virossa, Britanniassa, Portugalissa, Irlannissa, Puolassa, Kyproksella, Saksassa Belgiassa, Luxemburgissa...eli painotus on uusissa EU-maissa ja Etelä-Euroopan maissa."
Vähiten köyhiä on Tshekissä, Islannissa, Alankomaissa, Ruotsissa, Slovakiassa, Sloveniassa, Norjassa, Tanskassa, Itävallassa, Unkarissa ja Ranskassa ja Suomessa.