Faisal kaivaa nöyrästi ostokuitin esiin, kun poliisi epäilee, että pojan taluttama polkupyörä on varastettu. Kuitti kulkee joka päivä 17-vuotiaan marokkolaispojan taskussa, kun hän tappaa aikaa Espanjalle kuuluvan Melillan siirtokunnan kaduilla.
Pyörän ostokuittia on esiteltävä poliisille tuon tuosta, Faisalin ystävä Ayoub valittaa. Jos se unohtuisi joskus kotiin, pyörä takavarikoitaisiin ja poikia saattaisi odottaa palauttaminen Marokkoon.
Pojat suuntasivat yksin Marokosta Eurooppaan töitä hakemaan murrosiän kynnyksellä. Heidän kotinsa on nyt alaikäisten vastaanottokeskuksessa Marokon pohjoisrannikolla sijaitsevassa Melillassa. Siellä 160 nuorta saa päivittäin ruokaa ja koulutusta, mutta usein myös selkäsaunoja.
-- Keskuksen kurinpitäjät hakkaavat uusia tulokkaita toivoen, että he palaisivat Marokkoon ja levittäisivät siellä sanaa siitä, miten vaikeaa elämä täällä on, melillalainen opettaja Jose Palazon kuvaa. Hän ryhtyi tekemään vapaaehtoistyötä lasten oikeuksia puolustavan Prodein-järjestön riveissä, kun järkyttyi poliisin kovista otteista.
-- Hallitus uskoo, että jos heitä kohdeltaisiin inhimillisesti, rajan yli tulisi kohta sata muuta, Palazon syyttää. -- Mutta ei väkivalta vähennä Melillan houkutusta niin kauan, kun näillä nuorilla ei ole toimeentuloa kotimaassaan.
Rajalla elää katulasten armeija
Melillan kalliiden autojen reunustama rantabulevardi kimmeltää kauniisti, kun sitä katsoo Nadorista, suojaisan lahden vastarannalta. Melilla on vaurastunut viime vuosina, kun kontrolloimattomasta maahanmuutosta huolestunut EU on sijoittanut ulkorajoilleen enemmän rahaa kuin koskaan ennen. Yhä useampi Melillaan livahtava maahanmuuttaja on vielä kouluiässä. Palazonin mielestä yksin saapuvien alaikäisten maahanmuuttajien tulva kertoo Marokon yhteiskunnan murenemisesta.
-- Työttömät nuoret eivät halua jäädä rasitteiksi perheilleen, joissa on muutenkin ongelmia, Palazon kuvaa. -- Kun työpaikka vihdoin löytyy, he lähettävät ensimmäisen palkan kokonaan kotiin todistaakseen kasvaneensa miehiksi.
Arka ja hontelo Said lähti kotoaan Tangerista kaksi vuotta sitten, kun yksinhuoltajaäidin tulot eivät riittäneet elättämään koko perhettä. Rajalle saavuttuaan hän eli neljän kuukauden ajan kadulla Nadorin kaupungissa, kivenheiton päässä Melillasta. Niistä ajoista poika ei puhu mielellään.
-- Kaikki me saimme aina selkäämme, Said muistelee. -- Jos ei poliiseilta, niin isommilta lapsilta tai ohikulkijoilta. Said, kuten kymmenet muut lapset, selviytyi etsimällä ruokaa roskalaatikoista ja kerjäämällä rajanylityspaikalle pysähtyneiltä turisteilta. Irtolaisuus on Marokossa rikos, joten poliisin luota ei voinut hakea turvaa. Vaikeinta oli Saidin mielestä tytöillä, joista moni ajautui prostituoiduksi.
-- Näin Nadorissa paljon miehiä, jotka olivat tulleet muualta maasta etsimään pikkutyttöjä, puuttuu puheeseen 18-vuotias Mohamed, jolle Nadorin kadut tulivat tutuiksi jo 8-vuotiaana. -- Poliisi tietää, että se on laitonta, mutta kai heille maksetaan siitä, etteivät he tee mitään.
Nuoria palautetaan lähtömaihin
Useat Euroopan maat harkitsevat nyt alaikäisten maahanmuuttajien palauttamista kotimaihinsa. Ranskassa aiheesta on muodostunut poliittinen kuuma peruna. Espanja on Palazonin mukaan askeleen edellä: nuoria siirretään jo Marokossa sijaitseviin keskuksiin.
Espanjan hallituksen mukaan Marokon nuortenkeskukset eivät juuri eroa Espanjan maaperällä toimivista vastaanottokeskuksista. Palazon kuitenkin pelkää nuorten olojen vaikeutuvan, kun vastuu heidän hyvinvoinnistaan siirtyy Marokon viranomaisille.
Myös Ayoub epäilee Espanjan vakuutusten vilpittömyyttä.
-- Eivätkö he muka tiedä, millaista on Marokon lastenkodeissa ja vankiloissa, Ayoub kysyy. -- Minulla ei enää ole paikkaa mihin mennä Marokossa, mutta en todellakaan aio jäädä kuolemaan laitokseen.
Vakituiset työt ovat vähissä Melillassa, joten Faisal, Ayoub, Said ja Mohamed suuntaavat katseensa Välimeren yli. Heidän puheissaan vilahtelevat Espanjaan ja Ranskaan päässeiden ystävien nimet. -- Yksi heistä pelaa jalkapalloa Barcelonassa, kolmannessa divisioonassa, Ayoub hehkuttaa. -- Hän soitti juuri vastaanottokeskukseen ja kehui, miten hieno kaupunki se on.
-- Niillä, joilla on oleskelulupa, menee hyvin, Faisal vakuuttaa. -- Tai ainakin paremmin kuin meillä.