"Joka päivä on epätoivon hetkiä. Välillä eivät rahat riitä ja on pakko olla viikko syömättä", Savior Mwambwa, 29, kertoo ja painottaa olevansa aivan tavallinen sambialainen. Mwambwa, joka ajaa ammatikseen köyhyyden poistamista, osallistuu lauantaina Oulussa paneelikeskusteluun lapsen haaveista kansalaisjärjestötapahtumassa Nukulla.
Oikeastaan Savior Mwambwa on hyvin onnekas sambialainen. Hän syntyi 7-lapsiseen opettajaperheeseen, jonka kaikki sisarukset ovat saaneet käydä koulua. Hänellä on myös vakinainen työpaikka. Vain 800 000:lla on töitä 11 miljoonan asukkaan Sambiassa, missä lähes kolme neljästä elää alle dollarilla päivässä.
Palkka ei Sambiassa ole tae hyvinvoinnille, sillä vähiä työllisiä verotetaan kovimman kautta. "Joko ei ole työtä tai työstä ei makseta tarpeeksi", Mwambwa kiteyttää Sambian ongelman.
Savior Mwambwa on valmistunut Lusakan yliopistosta pääaineenaan kehitysopinnot. Hän työskentelee Civil Society for Pover Reduction -järjestössä. Tämä köyhyydenpoistamisverkosto edustaa 150 kansalaisjärjestöä, jotka taistelevat paremman huomisen puolesta Sambiassa. "Yritämme vaikuttaa hallitukseen."
Saviorista tuli köyhyydenpoistaja siksi, että hän lähti yliopistossa mukaan liikkeeseen, joka pyrkii opettamaan nuoria vaikuttamaan asioihinsa. "Täytyy osallistua", perustelee Savior, joka alunperin aikoi tutkijaksi.
Kansalaisverkosto avaa informaation avulla kansalle tietä kohti muutosta. "Paikalliset ihmiset on saatava puhumaan puolestaan. He eivät aina tiedä, mitä ylätasolla tapahtuu." Presidentillä on Sambiassa suuri valta, hän nimittää niin ministerit, tuomarit kuin finanssivalvonnan edustajatkin. Parlamentti taas on heikko ja tehoton.
Sambiasta olisi kuitenkin ainesta vaikka kehitysmaiden mallioppilaaksi, Mwambwa uskoo. Se on yksi rauhallisimmista maista Afrikassa. Ongelmat ovat hyvin tavallisia ja paikallisia, ihmiset haluavat puhdasta vettä, ruokaa ja koulutusta. "Emme halua olla ikuisesti riippuvaisia."
Sambia on myös vasta saanut ison osan veloistaan anteeksi. Köyhyyttä se ei tosin lievennä. Valtion budjetista edelleen jopa puolet koostuu kehitysavusta.
Vaikka Sambia kuuluu maailman köyhimpiin maihin, pääosin ulkomaalaisten käsiin siirtyneet tuottoisat kupariyritykset maksavat valtiolle rojalteina vain 0,05 prosenttia tuloistaan, kun maailmalla maksetaan keskiverrosti 2-4 prosenttia.
"Köyhyys riippuu pitkälti siitä, mitä hallitus tekee." Esimerkiksi viime vuosina Sambiassa on kärsitty suuresti siitä, ettei valtiolla ole ollut rahaa palkata opettajia tai terveyshenkilökuntaa. Hallitus kun sopi kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa, että budjetista käytetään palkkoihin korkeintaan kahdeksan prosenttia.
Väärät painotukset syntyvät ennen kaikkea siksi, että rahoittajat neuvottelevat vain hallituksen kanssa, vaikka asioista kansalaisjärjestöjen mielestä pitäisi keskustella heidän kanssaan. Rahoittajat ovat avainasemassa. Heidän kautta voidaan luoda silta hallituksen ja paikallisten ihmisten välille, Mwambwa luottaa. Myös rahankäytön seuranta pitäisi viedä alueelliselle tasolle. "Paikalliset tietävät parhaiten, mihin rahat menevät", hän ennakoi korruptionkin vähenevän.
Norja rakentaa jo kehitysapurahoineen yhteyksiä kansalaisjärjestöjen kautta. Britanniassa ja Suomessa on ollut yhteisestä neuvonpidosta merkkejä. EU, joka neuvottelee maatalousmarkkinoiden avaamisesta, voisi liittyä joukkoon, Mwambwa toivoo.