Köyhyys on Nicaraguan vaikein ongelma, niin kuin kehitysmaissa yleensäkin. Traagista kyllä, mutta vuoden 1998 hirmumyrsky Mitch auttoi maan taloutta, sanoo ekonomisti Nestor Avendano. Taloustieteen tohtori Avendano on perehtynyt Nicaraguan talouteen 26 vuoden työuransa aikana julkisella sektorilla. Sen lisäksi hän on toiminut makroekonomia- ja talouspolitiikan konsulttina YK:lle. Hänen mukaansa maan taloustilanne on nyt hieman parempi kuin viisi-kymmenen vuotta sitten.
"Mitch antoi taloudellisen sykäyksen, koska maahan tuli paljon ulkomaista apua. Nicaragua sai 600 miljoonaa dollaria jälleenrakennustyöhön", Avendano sanoo.
Vuoden 2001 lopussa jälleenrakennus oli ohi, mutta jo seuraavana vuonna iski lama. Talous heikkeni monen tekijän seurauksena: öljyn maailmanmarkkinahinnan nousu vaikeutti tilannetta ja samaan aikaan kahvin tuottajahinnan romahdus vähensi maan tuloja. Seurauksena oli suurtyöttömyys.
"Työttömyys ei sinänsä ole pahin ongelma vaan alityöllisyys", Avendano painottaa. Työttömyysaste on noin 26 prosenttia, mutta sen lisäksi 30 prosenttia työikäisistä on alityöllistettyjä.
Inflaatio on sen sijaan pysynyt kurissa- noin neljässä prosentissa - kiitos hallituksen toteuttaman kovan julkisten menojen säästökuurin, jonka Kansainvälinen valuuttarahasto IMF asetti ehdoksi maan ulkomaisten velkojen anteeksi antamiselle. Maa hyväksyttiin joulukuussa 2000 IMF:n ja Maailmanpankin velkahelpotusohjelman piiriin.
Nicaragua on yksi maailman velkaantuneimmista maista. Ulkomaanvelka on yli 6 000 miljoonaa dollaria, mikä on kolme kertaa maan bruttokansantuotteen ja lähes kahdeksan kertaa sen viennin arvoinen. Vuonna 1999 IMF antoi anteeksi 5 300 miljoonaa dollaria ulkomaanvelkoja.
Jos öljyn hinta vielä nousee, inflaatio saattaa karata käsistä, Avendano varoittaa. Hän pitää IMF:n säästökuuria hyvin riskialttiina. "IMF:n määräyksestä julkinen talous kutistuu ja tulee lisää veroja.Se ei ole viisasta, mutta IMF ei välitä." Julkinen talous on 35 prosenttia bruttokansantuotteesta ja verotaakka 34 prosenttia.
Vain osa rahoista
köyhyyttä vastaan
Ulkomaisten velkojen anteeksi antamisesta säästyviä rahoja pitäisi käyttää köyhyyden vastaiseen taisteluun, mikä on ollut Suomenkin periaate.
Suomi mitätöi viime vuonna loput 32,2 miljoonan euron veloista sillä ehdolla, että säästyvistä rahoista kymmenen prosenttia käytetään köyhyyden vastaiseen taisteluun.
"Epäilen, että osa rahoista menee kotimaisen velan täytteeksi", arvelee Avendano.
Hänen mukaansa köyhyyden vähentämiseen on käytetty vain 90 miljoonaa dollaria, vaikka IMF sanoo summan olevan 200 miljoonaa dollaria. Eli jossakin on huikeat 110 miljoonaa dollaria, joka ei ole ainakaan niiden ihmisten köyhyyttä vähentämässä, joiden sen pitäisi, Avendano suree.
"Korruption vastainen taistelu on todellista, mutta valtion budjetti on jotenkin epäselvä." Hän sanoo, että vaikka ulkomainen velka saataisiin anteeksi, jäljelle jää koko ajan paisuva kotimainen velka, jolla budjettia paikataan. "65 prosenttia verotuloista menee velkojen hoitoon."
Avendano toivoo, että ne maat, joilla on luottoja Nicaraguassa, tulisivat tarkastamaan, miten rahoja käytetään.
"En usko, että IMF on toiminut oikein. Se antaa maan ajautua kriisiin ja ulkomaiden veronmaksajien rahoja käytetään silloin väärin", Nestor Avendano sanoo.
"IMF:n edustajat vierailivat Nicaraguassa vuonna 2001. He asuivat viiden tähden hotelleissa, eivätkä tutustu maan todelliseen tilanteeseen."
Avendado pitää Nicaraguan presidenttiä Enrique Bolañosia kyvyttömänä pelastamaan maan taloutta. "Presidentti sanoi, että jos öljy loppuu, ratsastakaa hevosilla", Avendado kertoo.
Hänen mielestään vain koulutus, maatalousteollisuuden kehittäminen, pankkijärjestelmän remontointi ja ympäristönsuojelu ovat keinoja, joilla Nicaragua pääsisi köyhyydestä.