Onko köyhistä maista tullut rikkaiden maiden pankkiireita? Näin antavat aihetta ajatella Aasian maiden valuuttavarantojen näyttävä kasvu - esimerkiksi 1 400 miljardia dollaria eli 955 miljardia euroa Kiinassa vuoden 2007 lopussa - sekä öljydollareiden kasaantuminen Persianlahden maissa ja Venäjällä. Myös Argentiina ja Brasilia ovat maksaneet velkojaan aikataulusta edellä.
"Moraalisesti ajatellen tilanne on hämmästyttävä", arvioi Pariisin XIII -yliopiston taloustieteen professori ja Attac-järjestön tieteellisen neuvoston puheenjohtaja Dominique Plihon.
Pääomien pako pohjoiseen hidastaa kehitystä maissa, joilla ei ole riittäviä pääomia omien infrastruktuuriensa parantamiseen.
YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin Unctadin tilastot suorista investoinneista ulkomaille kertovat, että teollisuusmaat saivat pääomia 857 miljardia dollaria viime vuonna, mutta ne veivät muualle vielä enemmän pääomia (1 022 miljardia).
Kehitysmaissa tilanne on päinvastainen: ne saivat pääomia enemmän (379 miljardia dollaria) kuin veivät ulkomaille (174 miljardia).
"G7-maiden rahavirtojen tase on erityisesti amerikkalainen ilmiö. Yhdysvalloissa vaje yltää tänä vuonna 842 miljardiin dollariin. Uutta on se, että sitä rahoitetaan Kiinan sekä öljymaiden kauppataseen ylijäämällä, kun aiemmin tasapainotus tehtiin kehittyneiden maiden kesken", analysoi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n talous- ja valuuttapolitiikan yksikössä työskentelevä ekonomisti Boris Cournede.
"Latinalainen Amerikka ja EU:n euromaat ovat suunnilleen tasapainossa. Latinalaisen Amerikan pitäisi olla alijäämäinen rahoittaakseen kehitystään, mutta velkakriisin traumat ovat olleet niin pahoja, että maat eivät enää halua velkaantua edes talouskasvun hidastumisen uhalla. Ne eivät halua kokea uudelleen säästöohjelmia ja niistä seurannutta työttömyyttä", Natixis-rahastoyhtiön pääekonomisti Patrick Artus sanoo.
"Öljymaissa ylijäämä vastaa 18 prosenttia niiden sisäisestä bruttokansantuotteesta. Kiinan ylijäämä on 8-9 prosenttia, Aasia on neljä prosenttia ylijäämäinen. Intiassa alijäämä on kolme prosenttia, Keski- ja Itä-Euroopassa kuusi prosenttia sekä Yhdysvalloissa vaje on yli kuusi prosenttia", Artus jatkaa.
"Jotkut kehittyvät maat, Kiina etunenässä, investoivat voimakkaasti amerikkalaisiin valtionobligaatioihin. Kiina rahoittaa merkittävän osan maailman suurimman talouden jättimäisestä vajeesta", sanoo Ranskan valtionpankin johtaja Xavier Musca.
Kiina sijoittaa nyt ylijäämäpääomiaan suoraan myös länsimaisiin yhtiöihin. Kiinaan on perustettu itsenäinen rahasto optimoimaan kiinalaisten sijoituksia. Keskustelua on herättänyt erityisesti se, että rahasto osti lähes 10 prosenttia Blackstonesta, joka on yksi merkittävimmistä amerikkalaisista sijoitusrahastoista.
Vuonna 2007 Kiinan kansantasavallan kauppataseen ylijäämä noussee 220 miljardiin dollariin, kun taas Yhdysvaltain alijäämä laskee 750 miljardiin.
"Tällä hetkellä näiden kahden maan säästöissä vallitsee epänormaali tilanne", Patrick Artus selittää.
"Kiina säästää liikaa, sillä kiinalaiset kotitaloudet panevat rahaa sivuun kompensoidakseen sosiaaliturvan puuttumisen. Myös yritykset, jotka eivät voi saada lainoja Kiinan jähmettyneeltä pankkijärjestelmältä, panevat rahoja säästöön", lisää Natixisin pääekonomisti.
Sen sijaan Yhdysvalloissa niin yksityishenkilöt kuin liittovaltiokin ovat tottuneet elämään luotolla, eivätkä säästä riittävästi.
"Amerikkalaiset elävät selvästi yli varojensa", toteaa Dominique Plihon.
Yhdysvalloissa Kiinasta tai Persianlahden maista tulevan valuutan virta pitää korkotasoa hyvin alhaisena, mikä ei rohkaise säästämään.
Monet taloustieteilijät korostavat haittavaikutuksia, joita pääosin ulkomaille suuntautuvalla Kiinan talouskasvulla on. G7-maat arvioivat, että talous pyörii kovaa vauhtia siksi, että Kiinan rahayksikkö yuan on aliarvostettu suhteessa dollariin tai euroon.
Dominique Plihonin mukaan aliarvostus on 20-30 prosentin luokkaa ja se suosii vientiä tuonnin kustannuksella. Vain osa väestöstä pääsee nauttimaan yli 11 prosentin vuosittaisen kasvun hedelmistä.
Eriarvoisuus kaupunkien ja maaseudun välillä kasvaa, mikä ruokkii yhteiskunnallisia jännitteitä.
Valuuttapolitiikka synnyttää lisäksi inflaatiota, jonka arvioidaan olevan yli kuusi prosenttia. Tässä tilanteessa kiinalaiskotitaloudet investoivat voimakkaasti kiinteistöihin tai pörssiin ja synnyttävät spekulatiivisia kuplia.