Suomalainen lääkäri Heli Bathija heijastaa toinen toistaan surullisempia lukuja valkokankaalle maailman terveysjärjestön WHO:n päämajassa Genevessä.
Luvut ovat niin suunnattomia, että niihin sisältyvää kärsimyksen ja epätoivon määrää on vaikea ymmärtää.
Suomen kaltaisessa vauraassa maassa perhesuunnittelu ja turvallinen raskaus ja synnyttäminen ovat itsestään selviä etuuksia. Äidiksi tuleminen on useimmille naisille suurin kokemus heidän elämässään. Jos luonto ei anna lasta, lääketieteen keinoilla voidaan ohittaa luonnon esteet, ja valtaosa lapsettomuudesta kärsivistä naisistakin saa kokea äitiyden onnen.
Köyhyyden keskellä kaikki on toisin. Heli Bathija on työskennellyt kaksikymmentä vuotta WHO:n aluevastaavana osastolla, jossa tutkitaan lisääntymisterveyttä ja keinoja sen parantamiseksi. Heli Bathijan vastuulla ovat koko Afrikka ja itäisen Välimeren maat aina Pakistaniin asti. "Kaikkein köyhin osa maailmaa", hän sanoo väsyneesti.
Äitien ja vastasyntyneiden terveys hänen alueellaan on lohduton. Yli puoli miljoonaa naista maapallolla kuolee joka vuosi raskausaikana tai synnyttäessään. Heistä 99 prosenttia asuu kehitysmaissa.
Yli 300 miljoonaa naista kärsii raskauteen tai synnytykseen liittyvistä sairauksista. Afrikassa naisen elinikäinen riski kuolla raskaus- ja synnytyskomplikaatioihin on 1/16. Suomessa sama suhdeluku on 1/8 200.
Heli Bathijan toisessa kotimaassa Afganistanissa kuolemanuhka koskettaa vaikeimmilla alueilla yhtä jokaista kolmea synnyttäjää kohti. "Luku on maailman korkeimpia. Se on niin valtava, ettei sitä voi käsittää", Heli Bathija kertoo.
Hänen afganistanilainen puolisonsa työskentelee YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin koordinaattorina.
Matka sairaalaan voi
viedä 3-4 päivää
Korkean äitiyskuolleisuuden syyt ovat samantyyppisiä kaikissa köyhyydestä kärsivissä maissa. "Afganistanin vaikeimmilla alueilla kulkuyhteydet ovat hirvittävän huonot. Matka lähimpänä sairaalaan voi kestää 3-4 päivää. Jos äidillä on vaikeuksia synnytyksessä, on melko varmaa, ettei hän ehdi ajoissa sairaalaan. Jos ehtii, sairaalassa ei ehkä ole riittäviä varusteita tai koulutettua henkilökuntaa ongelmien hoitamiseen", Heli Bathija kertoo.
Suomessa aniharva nainen synnyttää lapsensa jossain muualla kuin sairaalassa. Jos näin sattuu käymään, synnytys tapahtuu yleensä ambulanssissa tai taksissa ja johtuu lapsen odottamattomasta kiireestä päästä putkahtamaan ulos äidin turvallisesta kohdusta.
Köyhissä maissa suurin osa äideistä synnyttää vailla asiatuntevaa auttajaa.
"Afganistanista tiedämme, että vajaalla kymmenellä prosentilla naisista on kätilö apunaan. Yli 90 prosenttia synnyttää yksin tai perheenjäsenen avustamana. WHO:n tavoitteena on kätilön läsnäolo 75-80 prosentissa synnytyksistä, mutta siihen voi mennä vielä kymmenen vuotta."
"Kun ensimmäiset koulutetut kätilöt tulivat Suomessa synnytyksiin joskus 20-luvulla, äitiyskuolleisuus oli arviolta 300-400 jokaista sataatuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti. Äitiyskuolleisuus on nyt Suomessa pienimpiä koko maailmassa. Vain muutama synnyttäjä menehtyy."
Seksitautitartuntoja
noin miljoona päivässä
Äitiyskuolleisuus ei liity vain synnytykseen vaan myös laittomiin abortteihin.
"Maailmassa on arviolta 130 miljoonaa paria vailla perhesuunnittelupalveluja. WHO:n arvion mukaan perhesuunnittelun avulla voitaisiin pelastaa sadan tuhannen naisen henki joka vuosi. Jokaisen äidin kuolema lisää myös vastasyntyneiden ja pienten lasten kuolemaa", Heli Bathija kertoo.
Toivottomien lukujen lomasta pilkottaa toivoakin: kehitysmaissa ehkäisyn käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana.
"Seksitaudit ovat siitä huolimatta valtava ongelma, josta ei paljon puhuta. Uusia seksitautitartuntoja tapahtuu miljoona joka päivä. Pelkästään syfilis, joka Suomessa on kitketty lähes olemattomiin, aiheuttaa noin puoli miljoonaa sikiökuolemaa vuodessa."
Vastuu Afrikan maiden lisääntymisterveydestä merkitsee Heli Bathijalle raskasta ulottuvuutta naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomiseen.
"Meidän tietojemme mukaan 2-3 miljoonaa tyttöä silvotaan joka vuosi. Se tarkoittaa 250-300 tyttöä tunnissa. Sukuelinten silpominen on yleistä 28:ssa Afrikan maassa ja jossain määrin Aasiassa ja Lähi-idässä.
Pakolaisuuden myötä ongelma on siirtynyt myös Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Silpomista ei määrää mikään uskonto eikä se liity erityisesti islamilaisuuteen."
WHO:n kanta tyttöjen sukuelinten silpomiseen on ehdoton. Sitä ei hyväksytä missään muodossa eikä missään olosuhteissa.
Poikien ympärileikkaukseen WHO:lla ei toistaiseksi ole virallista kantaa, mutta asia on ollut paljon esillä viime kuukausina, kun ensimmäinen tutkimus Afrikassa osoitti, että miesten ympärileikkaus saattaa jossain määrin vähentää hiv-tartuntoja.
"Tähän saakka on sanottu, ettei poikien ympärileikkauksesta ole mitään terveydellistä etua, ja esimerkiksi maailman lastenlääkäriyhdistys tuomitsee sen.
WHO:n piirissä kuumaksi kysymykseksi on nyt noussut, onko poikien ympärileikkaus ihmisoikeusloukkaus vai uskonnollinen rituaali, josta saattaa olla jotain terveydellistä hyötyä."