Jälleen on pidetty veronäyttelyt ja joka paikassa on julistettu, ketkä ovat tienanneet viime vuonna eniten. Kukaan ei tietysti tuollaisia juorujuttuja
lue, mutta silti ne tuppaavat herättämään kateutta ja kaunaa niiden keskuudessa, jotka eivät ole listoille päässeet, koska ovat itse ansainneet vähemmän kuin paljon.
Lohdutukseksi kaikille rannalle jääneille julkaisemme esimerkkejä siitä, etteivät suuret verot ole maailman tärkein asia, eikä raha tee onnelliseksi.
Aloitetaan vaikka Aatos Erkosta, joka jo vuosikaudet on ollut ammatiltaan Suomen rikkain. Vaikka hänellä on omaisuutta 191 952 790 euroa ja tulojakin tolkuttomasti, eräs hänen naapureistaan on ollut Erkkoakin onnellisempi ainakin viikolla 34, vaikka on vielä kaksiostaan yli puolet pankille velkaa ja saa palkkaa vain 1
800 euroa kuussa. Tällä naapurilla nimittäin oli tuolla viikolla Jokerissa kolme viimeistä numeroa oikein ja hän voitti 48,50 euroa. Sen sijaan Aatos Erkolla ei sillä viikolla ollut Jokeri vetämässä ollenkaan, tai hän oli unohtanut ruksata sen lottokuponkiinsa. Näin ollen häneltä jäi voitto saamatta. Mahtoi harmittaa rikasta miestä!
Mikään onnenpekka ei ole myöskään Sampo-pankin omistaja Björn Wahlroos, sillä vaikka hän omistaa yli 83 miljoonaa ja tienaa 25 miljoonaa vuodessa, hänen isänsä on eläkkeellä oleva kansliapäällikkö Bror Wahlroos, jonka eläke on pienempi kuin pojan palkka. On helppo veikata, että nuorempaa Wahlroosia tilanne nolostuttaa ja vanhempaa pistää vihaksi. Jos isä olisi perusosalla ja poika kortistossa, tuskinpa näin kiusallista asetelmaa syntyisi.
Entäs sitten Elcoteqin pääomistaja, kohuttu Antti Piippo. Vielä vuosi sitten hän oli rikkaiden tilastossa 14. sijalla, mutta nyt on pudonnut peräti 47:nneksi, koska omisti vain 21,8 miljoonaa euroa. Edellisen sijaluvun säilyttämiseksi hänen olisi pitänyt haalia 37 miljoonaa, eli hänen voidaan katsoa kärsineen yli 15 miljoonaa euron tappion. Tuskin kukaan köyhä menetti viittätoista miljoonaa euroa viime vuonna, joten jokainen meistä menestyi paremmin kuin Piippo, mistä voinemme olla ylpeitä.
Kuuluisuuskaan ei välttämättä tee ketään rikkaaksi ja onnelliseksi. Se havaitaan vaikkapa maailman huipulla menestyneitten urheilijoittemme Kalle Palanderin, Kimi Räikkösen ja Toni Gardemeisterin verotiedoista. Palanderilla ei Suomen verotuksen mukaan ollut tuloja lainkaan ja Räikkösellä ja Gardemeisterillakin vain duunarin palkan verran, joten kateuteen ei ole mitään syytä.
Yleisesti voidaan sanoa, että jokainen, joka tienasi niin vähän tai oli niin tuntematon, ettei saanut nimeään lehteen, on näinä päivinä onnekkaampi kuin yksikään niistä, jotka lehtiin joutuivat. Siinä ei raha tai kuuluisuus paljon auta, kun lööpit kirkuvat, että katsokaa nyt tätäkin nousukasta: luulee olevansa jotakin ja on repinyt köyhän kansan selkänahasta viimeisetkin riekaleet. Puhumattakaan siitä, että näiden tahtomattaan julkisuuteen joutuneiden ympärillä pyörii rahanruinaajia ja muita siipiveikkoja, joiden aidosta ystävyydestä he eivät voi olla koskaan yhtä varmoja kuin köyhä.