Oulu Suomalaisen esteratsastajan suurin ongelma hevosmarkkinoilla on se, ettei hänellä ole rahaa.
"Finanssit eivät yksinkertaisesti ole lajin edellyttämässä kunnossa", kiteyttää Christopher Wegelius, entinen huippuratsastaja, nykyinen hevoskauppias.
"Ainoan poikkeuksen tekevät Noora Pentti ja Mikko Forstén, joiden ei tarvitse kärsiä tästä yleisestä ongelmasta."
Viime vuoden rankingpisteillä mitaten Suomen ylivoimaiseksi ykköseksi ja hyväksi kakkoseksi sijoittunut pariskunta ratsastaa työkseen Hollannin Guttecovenissa. Ammatinvalintaa helpottanee Pentin suvun Lemminkäinen-konsernin menestys.
Mutta autuaaksi ei tee rahakaan, vaikka menestyksen edellytyksiä voikin ostaa. Wegelius ei kaunistele.
"Vaikka hevonen on hyvä ja siitä on maksettu paljon rahaa, mutta ihminen ratsastaa kuin apina, hevonen on hyvin pian edullisesti kaupan."
Hevoshuijareiden pelossa
Suomeen tuodaan ulkomailta vuosittain viitisensataa ratsuhevosta, joista vain kourallinen on kilpahevosia.
Wegeliuksen arvion mukaan kisahevosesta maksetaan keskimäärin 20 000 euroa. Sillä ei saa kovin paljon. Kertaheitolla Suomen estetaivaalle pyyhkäisevästä tähdestä pitäisi maksaa 200 000 euroa.
"Joku sanoo nyt, että 30 000 euroa riittää, mutta hän valehtelee", Wegelius huomauttaa.
Maailmantähtien hinnat nousevat jo pilviin, 1-2 miljoonaan euroon.
"Trendi on kuitenkin se, ettei kreisin kalliita haluta enää ostaa. Mieluummin koulutetaan itse nuoresta", Wegelius sanoo.
"Huippuhevonen ei välttämättä toimikaan uudella omistajallaan samalla tavalla."
Suomalaisen esteratsastajan toinen ongelma maailman hevosmarkkinoilla on äärimmäinen epäluuloisuus ja huijatuksi tulemisen pelko, joiden syntymekanismille Wegelius ei ole keksinyt selitystä.
"Suuressa kauppatallissa ei voi esittää tollompaa kysymystä kuin 'miksi tämä hevonen on myytävänä'", hän hymähtää.
Kolmas ongelma on se, että syrjäisestä Suomesta hevoskaupoille kiiruhtava on aina auttamatta myöhässä.
"Ammattilaisten verkosto haarukoi joka kevät sen, mitä markkinoilla on. Suhdeverkosto on niin vahva, ettei väliin pääse", Wegelius sanoo.
Tähdet syntyvät massasta
Kaikesta huolimatta suomalainen esteratsastaja hakee hevosensa ulkomailta. Kaikkia ilmansuuntia on kokeiltu, nyt suosituimmat maat ovat Saksa, Hollanti ja Belgia.
"Ruotsia ei pitäisi väheksyä, se on jo ratsastuksen suurvalta. Venäjällä on valtavat mahdollisuudet, paperipuolen kanssa vain on niin ja näin", Wegelius sanoo.
Suomessa syntyy tänä keväänä noin 350 ratsuvarsaa. Hollannissa niitä syntyy 7 000.
"On ihailtavaa, että Suomessa kasvatetaan hevosia, mutta populaatio on niin pieni, että tähtien syntyminen on tilastollisestikin harvinaista", Wegelius sanoo.
"Ravi- ja laukkahevosilta vaadittava nopeus periytyy hyvin suurella todennäköisyydellä. Sen sijaan esteratsulta vaadittavien ominaisuuksien jalostaminen on äärimmäisen vaikeaa. Vaikka paperit hyppäisivät kansiosta ulos, se ei vielä takaa mitään."
Suomi on kuitenkin alkutekijöissään hyvässä seurassa, Wegelius sanoo.
"Englannissa ollaan yhtä lailla alkumetreillä, vaikka Irlanti on suuri hevosmaa. Amerikkalaiset osaavat kasvattaa laukkahevosia ja ravureita, mutta hakevat esteratsunsa Euroopasta."
Viime kesänä kotimaisia kisakenttiä hallinnut konkari Peik Andersin allekirjoittaa Wegeliuksen sanat.
"Ei sillä ole mitään väliä, onko hevonen syntynyt Saksassa vai Suomessa, jos se on hyvä. Kotimaassa kisoja kiertäessä näen, mitä on tarjolla ja kysyn hintaa monestakin kesän aikana. Käytännössä ne kuitenkin löytyvät helpommin muualta."
Kotimaisissakin
löytyisi
Kotimainen hevoskasvattaja on syystäkin murheissaan.
"Tietysti pitää ensin katsoa peiliin", huokaa Eeva-Liisa Penttilä, joka kasvattaa FWB-hevosia KS-Tallissaan Hauholla.
"Suomalaisissa ei ehkä ole tarpeeksi syvällä horsemanshipiä, hevosmiestaitoa. On helpompaa mennä hakemaan kauppatallista myyntikuntoon trimmattu kisatykki kuin etsiä kasvattajalta nuori hevonen", hän pohtii.
Peruskoulutettujen, nelivuotiaiden FWB-kilpahevosten alkujen hinnat alkavat 10 000 eurosta.
Penttilä kaipaa kasvattajien ja ratsastajien väliin porrasta, joka tekisi likaisen työn, kouluttaisi nuoret hevoset.
"Ratsastajille se tuntuu olevan liian työlästä. Ilman sitä he eivät kuitenkaan koskaan tule saamaan huippuhevosia", hän lataa.
Potentiaalia kuitenkin olisi, kasvattaja väittää.
"Jokaisesta ikäluokasta löytyy hevonen Suomen huipputasolle, jos se saa mahdollisuuden. Kaikki hyvät hevoset eivät ajaudu hyville ratsastajille."