Samat kunnat käyvät valtion hätäkupilla tie kuralla. Ennätyskunta Utsjoki on saanut harkinnanvaraista rahoitusavustusta joka vuosi vuodesta 1995 lähtien. Viimeisen neljän vuoden aikana turvautui Kalevan selvityksen mukaan kymmenen Pohjois-Suomen kuntaa apuun joka ainoana vuonna.
Kriisikunnan perikuva on riutuva pieni maaseutukunta. Jokaisena neljänä viime vuonna saivat tällaisen kyseenalaisen huomionosoituksen Pohjois-Pohjanmaalla Rantsila, Utajärvi, Siikajoki ja Pyhäjoki.
Rahoitusavustus ei ole raha-automaatti, vaan tilapäisapu. Siihen liittyy talouskuuri, jolla pitää olla pysyviä vaikutuksia.
Rahoitusavustuksista on kuitenkin tullut nykyajan siltarumpuja. Kuntaministerin - ja mikseipä muidenkin ministereiden - on mukava muistuttaa niistä maakuntamatkoillaan äänestäjilleen.
Vähintään neljä ja lisänumero napsahti viime kierroksen lotossa peräti 105 kuntaan. Pienin oli Imatran saama 17 euroa/asukas. Esimerkiksi Ylikiimingille tämä tekisi vain 56 000 euroa, joilla kunnan asiat varmaankin voitaisiin panna kuntoon.
Kuntaliiton kuntatalousyksikön johtajan Martti Kallion vaatimus tuen saajien määrän puolittamisesta on oikean suuntainen, mutta liian pieni.
Vain täysosumia tai vähintään kuutosia ja lisänumeroja tarvitaan. Silloin myös tuen ehtoina olevien talouskuurien toteutumista voitaisiin seurata edes pistokokein.
Kunnat jakautuvat yhä enemmän vuohiin ja lampaisiin. Mutta miten menee köyhällä ihmisellä köyhässä kunnassa? Miten Rantsilan ja Utajärven vanhukset ja sairaat hoidetaan kahdenkymmenen vuoden päästä?
Rantsila ja Utajärvi ovat huomanneet, että ne eivät ole ollenkaan kysyttyä seuraa maakunnan kuntamarkkinoilla. Eipä silti, eivät ne itsekään ole ilmoittautuneet treffilistoille kovinkaan innokkaasti.
Esimerkiksi Siikalatvan alueen kunnissa liitosesitykset ovat saaneet kylmää kyytiä. Siellä, jos missä niitä tarvittaisiin.
Työnsä valmiiksi saanut Pohjois-Pohjanmaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen projektipäällikkö Pauli Harju on erityisen huolissaan juuri vireiden keskusten ulkopuolisista kunnista. Utajärven ja Rantsilan kilpailukyky Suur-Oulun kyljessä ei avaa kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä.
Juuri rantsilat ja utajärvet tarvitsisivat eniten lisävoimaa. Liiton esittämät suuret sosiaali- ja terveystoimen palvelupiirit voivat hoitaa rantsiloiden keskeisimmät peruspalvelut, mutta mihin itse rantsiloita sitten tarvitaan? Lopputulos on sama; kuntaliitos.
Köyhän kunnan paras ystävä on toinen kunta tai toiset kunnat. Niin, ja mieluiten vireä, ei rupukunnossa. Ja tositarkoituksella!