Kolumni

Köyhä sairastaa, rikas pääsee leikkaukseen

Suomalaisten elintavat ovat parantuneet, mutta väestöryhmien väliset erot elintavoissa ovat säilyneet. Vähän koulutetut polttavat enemmän tupakkaa kuin paljon koulutetut. Koulutusryhmien väliset tupakointierot ovat vain kasvaneet, kertoo tiistaina julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportti.

_
_

Suomalaisten elintavat ovat parantuneet, mutta väestöryhmien väliset erot elintavoissa ovat säilyneet.

Vähän koulutetut polttavat enemmän tupakkaa kuin paljon koulutetut. Koulutusryhmien väliset tupakointierot ovat vain kasvaneet, kertoo tiistaina julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportti.

Korkeasti koulutetut miehet harrastavat liikuntaa enemmän kuin vähän opiskelleet. Koulutetuimmat noudattavat parhaiten ravitsemussuosituksia, kun taas ylipainoisten osuus on suurin alimmassa koulutusryhmässä.

Tulokset eivät yllätä. Jo pitkään on tiedetty, että elintavat eroavat väestöryhmien välillä. Terveysongelmat ovat yleisimpiä vähän koulutetuilla, työntekijäammateissa toimivilla ja pienituloisilla. Terveimpiä ovat pisimmälle koulutetut, ylemmät toimihenkilöt ja suurituloiset.

Väestöryhmien väliset kuolleisuuserot ovat Suomessa jyrkemmät kuin monissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Alimpaan koulutusryhmään kuuluvat kuolevat muita nuorempina.

Pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneen 25-vuotiaan pohjoispohjalaismiehen elinajanodote on viisi vuotta lyhyempi kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneen ikätoverin.

Terveyserot ovat suuria myös Pohjois-Pohjanmaalla, missä kansantauteja sairastetaan enemmän kuin koko maassa keskimäärin.

Vähiten koulutetut pohjoispohjalaiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin korkeasti koulutetut. He kokevat terveytensä huonommaksi ja ovat poissa töistä sairauden vuoksi muita useammin.

Terveyserot näkyvät jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Ammattioppilaitoksissa opiskelevat pohjoispohjalaisnuoret elävät epäterveellisemmin ja voivat huonommin kuin lukiolaiset ikätoverit. Korkeasti koulutettujen äitien lapset noudattavat terveellisempiä elintapoja kuin vähemmän kouluja käyneiden äitien lapset.

Vähän koulutetut käyvät lääkärissä ja käyttävät terveyspalveluja muita enemmän, ja psykiatriset sairaanhoitojaksot ovat heillä yleisempiä kuin muilla.

Terveyspalvelut osin vain kärjistävät terveyseroja. Luulisi, että kaikki saavat hoitoa samoin periaattein julkisessa terveydenhuollossa, mutta ei se ihan niin mene. Ei, vaikka terveyspolitiikan tavoitteena on taata kaikille yhtäläinen terveyspalvelujen saatavuus ja laatu.

Toimihenkilöt pääsevät sepelvaltimokirurgisiin toimenpiteisiin ja kaihileikkauksiin helpommin kuin työntekijät, ja akuuttia infarktia hoidetaan intensiivisimmin silloin, kun potilas on suurituloinen.

"Terveydenhuollon toimin estettävissä olevat sepelvaltimotautikuolemat ovat yleisempiä vähiten kouluja käyneiden keskuudessa", THL:n yhdessä raportissa todetaan.

Ehkä korkeasti koulutetut osaavat käyttää palvelujärjestelmää muita paremmin hyödykseen? On vaikea uskoa, että kukaan lääkäri tietoisesti lähtisi suosimaan rikkaampaa potilasta ohitusleikkausaikojen jaossa.

Lisäksi työterveyspalvelujen kattavuus vaihtelee suuresti, eivätkä kaikki ole näiden palvelujen piirissä. Hyvätuloiset pystyvät käyttämään myös yksityistä terveydenhuoltoa muita enemmän.

Väestöryhmien välisiä terveys- ja kuolleisuuseroja on yritetty kaventaa jo vuosikymmenet. Tulokset ovat laihoja, ja osin erot ovat vain kasvaneet.

Sosioekonomiset erot terveydessä, elintavoissa, palveluiden käytössä ja kuolleisuudessa ovat epäeettisiä, yhteiskunnalle kalliita ja kuormittavat palvelujärjestelmää.

Ensi toukokuussa voimaan tuleva terveydenhuoltolaki lisää potilaan vapautta valita hoitopaikkansa ja lääkärinsä. Tämä on tervetullut uudistus, mutta vähentääkö se terveyseroja? Kuinka hyvin heikoimmassa asemassa olevat pystyvät valitsemaan itselleen parhaat terveyspalvelut?