Kalevassa on tuotu esille ilahduttavan paljon huolta nuorten valtakunnallisesta syrjäytymiskehityksestä sekä myös nuorten oppimisvaikeuksista ja ammatillisesta kouluttautumisesta syrjäytymisistä. Omakohtaisia kertomuksia vaikeuksista on kerrottu myös tällä mielipidepalstalla.
Valtakunnan uutisissa on kerrottu uusimpana nyt myös hälyttävää tietoa psyykkisten häiriöiden esiintyvyydestä ja hoidon tarpeen lisääntymisestä laajalti jopa lapsiväestössä. Hämmästyttävää, miten vähän kuitenkin eri hoito-organisaatiot ovat tulleet esille näissä havainnoissa ja pohdinnoissa, koska viimeistään nyt joudutaan täysillä pohtimaan näiden ilmiöiden ikävää esiintyvyyttä ja käytännön toimia niiden ratkaisemiseksi.
Köyhää kotitaustaa on syytetty varsinkin poliittisena argumenttina näihin johtavana tekijänä, mikä ei kuitenkaan automaattisesti pidä paikkaansa.
Jos köyhänkin kodin isä ja/tai äiti arvostavat ja tukevat lapsiaan jakamalla ja kannustamalla heidän osaamisiaan, aikuistumistaan ja omaan elämään lähtemistään, lähtöasetelmat pystyvät olemaan aivan erilaiset kuin vastaavasti piittaamattomassa tai vanhempiongelmaisessa perheessä.
Taloudelliset tukimuodot kun tulevat näissä perheissä myös osin avuksi. Minkä nuorna positiivisesti kokee ja oppii, sen kouluikäisenä ja vanhempanakin taitaa ja siitä iloitsee, tai muussa tapauksessa voi ajautua ikäväänkin kärsimysten kehään.
Peruskoulu ja varsinkin sen yläaste on se ponnahduslauta ja haaste nuorten elämälle, missä pärjääminen ja motivaatio punnitaan ja hankitaan, tai sitten köykäiseksi koetaan ja luovutetaan. Näin ollen ennalta havaitsemisen tarve on jo siellä erityisen tärkeä funktio havaita ja positiivisesti tukea nuoren mukana pysymistä.
Etenkin yläasteella alkaa esiintyä jo kaksi ryhmää, osaajat ja ns. pudokkaat, jotka eivät pysy mukana heille ehkäpä jo liian vaativissa tai mielenkiinnottomissa sisällöissä, ja mitä toisten menestymisen kateus ja heikko itsetunto voivat vielä entisestään pahentaa. Etenkin heitä pitää tukea ja kannustaa ja antaa hyvää palautetta pienistäkin asioista.
Paras tae koulu- ja elämänpärjäämiselle on kuitenkin jo lapsuudenkodissa kehitetty terve itsetunto ja positiiviseksi kehittynyt elämänasenne osaamisten ja tiedonhalun uusille asioille. Niitä eivät koulukiusaamisetkaan pysty lannistamaan.
Työskenneltyäni vuosia nuorten ja vähän vanhempien syrjäytyneiden nuorten aikuisten ahdistuneisuushoitojen parissa on noussut toistuvasti esille muutama keskeisesti haittaava tekijä heillä esiintyvien epätyydyttävien elämäntilanteiden syinä, ylläpitäjinä ja muutoksien vaikeuttajina.
Psyykkiset vaikeudet ja ammatittomuus/työttömyys/työkyvyttömyys poisluettuna, ovat kolme tärkeintä tekijää, niissä heillä heikko rahatilanne, heikko tai epätyydyttävä asumistilanne sekä parisuhteen tai muun (vanhemman/vanhempien, suvun, tervehenkisen kaveripiirin, tukihenkilön, hoidon) säännöllisen tuen puuttuminen elämästä. Monilta puuttuu myös taloudellinen mahdollisuus tai jaksaminen fyysisiin ja tai henkisiin harrastuksiin.
Näihin tiloihin kehittymisiin ei maallamme ole enää henkistä varaa nykyisissä lapsissamme ja nuorissamme. Jo syrjäytyneet vanhemmatkin nuoret aikuiset tarvitsevat toimivia keinoja päästä kiinni elämänsä tyydyttäviin sisältöihin ja kehittämiseen. Siihenkin tarvitaan yksilöllisiä ennakkoluulottomia ja tuloksellisia tuki- ja hoitomuotoja. Toipumisorientaatioperiaatteen mukaan henkilöä tulee kuulla hänen tukemis-/hoitokeinojaan valittaessa, ja antaa myös hänelle sananvaltaa niistä päätettäessä.
Eero Tapio
eläkeläispsykiatri
Kempele
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.