"Kai sitä nyt ideoita saa esittää." Näin TKK:n rehtorin Paavo Uronen on ehtinyt kuitata yksityistä kansainvälistä yliopistoa ajaneen ajatuksensa.
Sekä Teknillisen korkeakoulun että Taideteollisen korkeakoulun johto on suhtautunut ilmeisen myötämielisesti ideaan privaattiyliopistosta. Mutta yliopistoväen tai maakuntamiesten tuki ei välttämättä tarkoita sitä, että laitokset heidän takanaan sitoutuisivat ajamaan eliittikorkeakoulua.
Ehkä on hyvä näin. Murehtikoot perinteiset alma materit vain omaa rahoitustaan luovaan suuntaan?
Mutta vaikka toteutus kompuroikin, niin ajatus yksityisestä yliopistosta on enemmän kuin kypsä. Kansainvälinen yliopisto olisi verraton vetonaula mille tahansa kaupungille. Joten ajatus ei ainakaan pääkaupunkiseudulla noin vain kuole. Oululaistenkin kannattaisi siis pysyä ideakilvassa kuuloetäisyydellä ja varmistaa alusta alkaen yhteistyösuhteet.
Muualla yksityiset yliopistot ovat jo ennemmin sääntö kuin poikkeus. Etenkin amerikkalaiset ovat lähteneet valloittamaan maailmaa koulutuksen kautta. Eikä pelkkä diplomi arvostetussa osoitteessa ole ainoa päämäärä. Kouluttajatahot tahkoavat isosti rahaa. Tuottoprosentti saattaa yltää jopa 30:een.
Rakenteilla ovat ensimmäiset monikansalliset yliopistoyhtiöt. Esimerkiksi Yhdysvaltojen suurimman privaattiyliopiston Phoenixin piiristä, jonka takaa löytyy Nasdaq-listattu Apollo Group, on lähtöisin jatkuvasti toimintaansa laajentava Apollo International. Se on viimeksi perustanut yliopistot Intiaan, Meksikoon ja Brasiliaan.
Viikkolehti Newsweek kirjasi äskettäin, että ala- ja yläasteen oppilaiden määrä on maailmassa kasvanut peräti 18 prosentilla. Syynä on se, että 1990-luvulla on panostettu huomattavasti koulunkäyntiin.
Lähimmän 25 vuoden aikan koulutuksen maailmanmarkkinoiden on ennakoitu paisuvan 170 miljoonalla opiskelijalla. Arvostelijat varoittavatkin pahimmassa tapauksessa diplomiteollisuudesta.
Yhdysvalloissakin tuottoon tähtäävät yliopistot nauttivat yhä suurempaa suosiota, etenkin vähän varttuneempien opiskelijoiden piirissä. Alan peitto jää nelivuotisessa koulutuksessa enää hieman alle kymmenyksen. Osuus on siis lähes kolminkertaistunut vuosikymmenessä.
Saksassa yksityisiä yliopistoja on perinteisesti karsastettu rikkaiden eliittikouluina. Samaan aikaan saksalaiset kadehtivat syvästi sitä, miten vilkkaan kansainvälisen tutkijanvaihdon uusi manner onkaan saanut aikaan. Omia tutkijoita onkin nyt vuoden verran houkuteltu palaamaan maailmalta osalla niistä rahoista, joita Saksa keräsi umts-huutokaupasta.
Mutta riskeeraamaan on uskaltautunut vain Bremen. Vuosikausia konkurssin partaalla kiikkunut hansakaupunki panosti uuteen yksityiseen yliopistoon 115 miljoonaa euroa. IUB:n hallitukseen kuuluu arvovaltainen joukko pankkiireja ja teollisuuden edustajia. Henkisenä tukena on myös yhteistyöhalukas Bremenin valtionyliopisto.
Opiskelijoita on nyt toisena lukuvuotena jo 300 yhteensä 60 maasta. Lukuvuosi maksaa 15 000 euroa. Silti IUB ei pyri voittoon. Vain 35 prosenttia maksaa opintonsa itse. Ensisijaisena valintakriteerinä toimii opiskelijan soveltuvuus.
Meiltä tuskin löytyy noin vain ylimääräisiä rahastomiljoonia. Joten Suomessa voisi olla viisainta jatkossa kosiskella - omien yksityisten reseptien sijaan - valmiin konseptin tarjoavaa kansainvälistä tahoa perustamaan yliopistoa. Sitä kautta löytyisi myös nopeimmin toimiva väylä kansainväliseen koulutusyhteisöön.