Kemianteollisuus osti työrauhan anteliailla palkankorotuksilla. Pahimmassa tapauksessa alan korotukset ovat muille vain astinlauta.
On hyvä, että sopimusjuna työmarkkinoiden liittokierroksella saatiin liikkeelle ilman vitkutteluja. Päänavaaja löytyi jälleen kerran teollisuudesta, jossa ensimmäisenä maaliin päästiin kemian alalla. Jos vanhat työmarkkinakäytännöt toimivat tästä eteenkin päin, ensimmäinen sopimus ohjaa muiden alojen sopimusten sisältöä erityisesti palkankorotuksissa.
Toivottavaa olisi, ettei korotustaso karkaisi enää ainakaan ylemmäksi. Jo nyt liikutaan huolta herättävillä rajoilla. Olisi enemmän kuin paikallaan, ettei kemian sopimustasoa käytetä ponnahduslautana vielä kovempiin korotuksiin. Kemian sopimus ei ollut ollenkaan halpa. Sen kustannusvaikutus on yhdeksän prosentin tuntumassa. Työnantaja osti kahden ja puolen vuoden työrauhan runsaskätisillä palkankorotuksilla.
Merkillepantavaa on, että työntekijät saivat läpi kutakuinkin juuri niin suuret korotukset mitä hakivatkin. Se ei ole yleistä. Kemianliiton puheenjohtajan Timo Vallitun kommentin "kohtuullisen siedettävästä" sopimuksesta voi huoletta kääntää kansan kielelle ilmaisulla, ettei paljon paremmin olisi edes voinut mennä.
Työnantajapuolen kommenteissa korostui alalle nyt turvattu vakaus ja ennakoitavuus sekä paikallisen sopimisen edistyminen. Neuvotteluissa saatiin työnantajien mukaan uusia avauksia, jotka merkitsevät muun muassa työajan joustavampaa käyttöä yritystasolla. Tämä päämäärä osuu yksiin koko työnantajaleirin liittokierrokselle asettamien tavoitteiden kanssa: työehdoista sopiminen halutaan lähemmäksi yrityksiä.
Kemianliiton jälkeen ratkaisua odotetaan metallissa. Siellä kemian palkankorotustaso saattaa ylittyä saman tien. Ainakin Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa muistutti perjantaina, että tuottavuuden nousu on metalliteollisuudessa ollut vahvempaa kuin kemian alalla. Metalliliiton mukaan viime huhtikuussa metalliteollisuudessa oli vuotta aiempaan verrattuna lähes 40 prosenttia enemmän uusia tilauksia. Vauhti on alalla siis kova. Toivottavasti sitä ei seuraa vauhtisokeus.
On oikeutettua, että työntekijät saavat osansa tuottavuuden kasvusta. Hehän ovat omalta osaltaan olleet kasvua luomassa. Palkankorotukset kiertyvät kansantaloutta rasvaamaan siinä missä yritysten maksavat osingot, paremminkin. Silti paisuvat korotukset ovat oireita talouden ylikuumenemisesta. Jos asuntomarkkinoilla on unohdettu, että hyviä aikoja seuraavat väistämättä huonommat, sama näyttää pätevän työmarkkinoilla. Jos palkat vedetään nyt ylös huippusuhdanteen palkanmaksuvaran mukaan, huonompina aikoina yritykset pienentävät palkkasummaa väkeä vähentämällä.
Tuottavuuden kasvu on tuonut monelle teollisuuden alalle kiistatonta palkankorotusvaraa. Ongelma on, kun samankokoiset vaatimukset siirretään kuntien ja valtion sopimusneuvotteluihin. Sinne on ehtinyt kertyä omat kovat paineensa ja odotuksensa esimerkiksi terveydenhoitoalalle. Kovat korotukset tietävät vaikeuksia etenkin niille kunnille, joiden talous on jo valmiiksi velkavetoista.
Palkankorotustaso vaikuttaa suoraan tuleviin veroratkaisuihin. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ehti tuoreeltaan väläyttää mahdollisuutta, ettei palkansaajien tuloverotusta kevennetä ensi vuonna. Jos palkat nousevat reippaasti, looginen seuraus on, että verotus pysyy ennallaan. Ei pidä unohtaa sitä, että jos verotus kevenee, se tuntuu enemmän kukkarossa kasvavana ostovoimana kuin reippaasti nouseva nimellispalkka.